On aika toimia – tule kuulemaan vihreästä ICT:stä 14.12.2023

IT-ala nauttii maineestaan ympäristötietoisena, mutta samalla ala piiloutuu massiivisten hiilipäästöjen taakse. Parin vuoden takaisten tutkimustulosten mukaan ICT-alan osuus on maapallon vuosittaisista päästöistä keskimäärin 3 %, joka on suuruudeltaan lentoliikenteen aiheuttamien päästöjen luokkaa. Päästömäärän suuruutta voi hahmottaa sillä, että se on painoltaan 1,6 gigatonnia, joka vastaa maapallon kaikkien nisäkkäiden, ihminen mukaan lukien, yhteispainoa. Kyseessä on siis valtava määrä päästöjä, joka vaatii kiireellisiä toimia.  

Vihreän ICT:n asiantuntija Janne Kalliola havahtui ICT-alan massiivisiin päästöihin muutama vuosi sitten ja ajatteli, että jonkun on jossain tehtävä asialle jotain. Kun ketään ei ilmestynyt, hän päätti perehtyä asiaan itse. Janne mietti pitkään tapaa konkretisoida ongelmaa ja löysi siihen Lean-ajattelusta lainatun käsitteen hukasta – asiasta, joka kuluttaa energiaa, mutta ei tuota arvoa – jonka poistaminen on ykkösjuttu. Siitä Janne löysi kimmokkeen jäsentää asiaa ja kertoa siitä.  

Jannen mukaan ICT-alan päästöihin on useita syitä. Softaa tehdään huonosti ja sen tekeminen on kallista. Koodari on sähkön käyttöön verrattuna merkittävästi kalliimpi. Koodarin aikaa voidaan säästää helposti laittamalla lisää rautaa rajalle. Sen hiilijalanjälki on kuitenkin merkittävästi suurempi kuin sillä, että koodari tekisi työnsä paremmin käyttäen siihen enemmän aikaa. Yhdistelmä on hankala, jos hiilijalanjälkeä ei tiedä. Pitäisi siis ymmärtää, mitä päästöjä syntyy, mistä ne johtuvat ja mitä niille voi tehdä ja näiden tietojen pohjalta pienentää päästöjä ja energiankulutusta.  

Käytännössä päästöt johtuvat Jannen mukaan kahdesta tekijästä: energian kulutuksesta ja laitteiden määrästä. Suomessa kierrätetään vain 42 % elektroniikkaromusta (maailmanlaajuisesti luku on 17 %). Mitä voimme käytännössä tehdä? Jannen mukaan ensinnäkin softan kuluttama energia pitäisi minimoida eli sen pitäisi olla tehokkaampaa. Toiseksi tiedonsiirtoa on vähennettävä, mikä vähentää tietoliikenneverkkojen tarvetta. Kolmanneksi servereitä on käytettävä tehokkaammin, jotta voidaan vähentää maan louhintaa ja harvinaisten maametallien käyttöä. Mukaan kuvioon tulevat luontokadon lisäksi lapsityövoiman käyttö ja orjuus, joiden vähentämiseksi pitäisi tehdä töitä. 

Lohduttavaa tilanteessa on se, että kaikkeen ei tarvitse lähteä takamatkalta. Vihreän ICT:n päivä tarjoaa Jannen mukaan osallistujalle mahdollisuuden tiedon saamiseen sekä aikaa sen reflektoimiseen ja pohtimiseen suhteessa omaan tekemiseen. Koulutuspäivän tavoitteena on antaa osallistujille tiedon lisäksi toivoa ja sen myötä motivaatiota korjata tilannetta askel kerrallaan. Koulutuspäivän myötä osallistuja tietää, mitä hän voi tehdä. Tiedon perusteella hän voi tehdä fiksumpia päätöksiä. Päätökset tuppaavat kumuloitumaan: kun antaa vihreälle koodille pikkusormen, niin se vie koko käden. Jannella muutos on merkinnyt esimerkiksi ruokavalion muutosta ja pyöräilyn lisääntymistä. Muutos luo myös yhteenkuuluvuuden tunnetta – sen myötä tuntee olevansa osa isompaa kokonaisuutta, yksi muutosmatkalainen muiden joukossa. 

Janne toteaa, että toivoa on tietoisuuden lisääntyessä. Sen myötä ensinnäkin rakennetaan yhdessä parempaa tulevaisuutta, eikä tuhota sitä, vaan ollaan ratkaisijoiden joukossa. Toiseksi, jos tulevaisuutta ei tee itse, eikä ole mukana eturintamassa tai toisessa aallossa, joka muokkaa sitä, miten tehdään asioita, täytyy jatkuvasti sopeutua muiden tekemiin sääntöihin. Peränpitäjänä on juostava koko ajan muita kiinni pakon takia ja tehdä pakotettuna asioita, esimerkiksi direktiivin tai loppukäyttäjän paineen takia. Tällöin ei ole mitään mahdollisuutta hyötyä bisneksen kannalta, eikä myöskään pääse luomaan sääntöjä. Edelläkävijä on mukana määrittämässä uuden pelin sääntöjä – peli muuttuu joka tapauksessa, sillä sen on pakko muuttua ennemmin tai myöhemmin.