Centria päätösten portailla -podcastin uusimmassa jaksossa pohditaan aluekehitystä ja ammattikorkeakoulujen roolia siinä

Centria päätösten portailla -podcast nostaa uusimmassa jaksossa esiin erityisesti ammattikorkeakoulujen merkityksen Suomen ja alueiden kehitykselle. Vieraana viidennessä jaksossa on työ- ja elinkeinoministeriön alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen.

Rehtori astelemassa eduskuntatalon portaita. Kuvassa oranssit kengät.

Alivaltiosihteeri Pylkkäsen mukaan Suomen tulevaisuus rakentuu ehdottomasti osaamiselle. Pienenä maana Suomi on pystynyt kasvattamaan taloutta nimenomaan osaamisen kautta. Työ- ja elinkeinoministeriön näkökulmasta olennaista on vauhdittaa elinkeinorakenteen muutosta.

Jaksossa pohditaan myös aluekehityksen ohjausta ja sitä voiko erilaisten alueiden kehitystä tehdä ylhäältä ohjaten. Pylkkänen korostaa alueiden vastuuta kehittämisessä, sitä ei voi siirtää kenellekään.

– Alueilla on itsellään paljon mahdollisuuksia vaikuttaa omaan menestykseensä ja kasvun edellytyksiinsä. Valtion politiikka vaikuttaa monella tavalla kehitykseen, esimerkiksi sääntelyn ja rahoituksen kautta. Siellä on kuitenkin aika paljon väljyyttä tehdä itsenäisiä päätöksiä ja ratkaisuja, alivaltiosihteeri toteaa.

Pylkkänen on iloinen siitä, että alueet ovat erilaisia. Alueiden pitäisi löytää omat vahvuutensa, keskittyä niihin ja löytää sieltä ratkaisuja. Samoin kuin globaalissa kaupassa myös alueilla kannattaisi hyödyntää suhteellisen edun periaatetta.

– Erikoistutaan ja keskitytään siihen tuotantoon, jossa meillä on suhteellinen etu globaalilla tasolla. Aivan samalla tavalla katson kansallisesti, että meillä on erilaisia alueita ja eri alueiden on keskityttävä niihin elinkeinoihin, joissa niillä on suhteellinen etu, Pylkkänen pohtii.

Ennakointityön ja yritysyhteistyön merkitys on ammattikorkeakoulujen toiminnassa olennaista. Suomessa on paljon pieniä yrityksiä, joiden kasvuun ja teknologisiin haasteisiin vastaamisessa ammattikorkeakoulut voisivat olla tukena tutkimuksella, ohjauksella ja opetuksella entistäkin enemmän.

Pylkkänen nostaa esille myös sen, että meillä ei ole ollut enää pitkään aikaan devalvaation kaltaisia keinoja parantaa elinkeinoelämän kilpailukykyä maailman markkinoilla. Tämä korostaa yritysten oman kehitystyön ja teknologisen osaamisen merkitystä, mutta myös osaamisen ja tutkimustoiminnan merkitystä.

– Kaikki yritykset eivät ole vientiyrityksiä, mutta kaikki ovat potentiaalisia vientiyrityksiä ja senkin takia ne tarvitsevat tukea erityisesti sieltä oppilaitosten suunnasta, korostaa Pylkkänen.

Kun ammattikorkeakoululla on tiivis suhde työelämään, sitä parempi mahdollisuus on rakentaa sellainen tutkinto ja osaaminen, joka parhaiten hyödyntää elinkeinoelämää.

Sektorisiirtymät, eli se, että työvoima uskaltaa myös siirtyä alalta toiselle, ovat myös erittäin tärkeitä. Se ei Pylkkäsen mielestä ole ollut Suomen vahvuus ja tämä näkyy tuottavuuskehityksessä.
Työvoima jakautuu epäoptimaalisesti, jolloin se ei synnytä tuottavuuskasvua yhtä hyvin kuin esimerkiksi naapurimaissamme tai USA:ssa.

Jaksossa pohditaan myös positiivisen rakennemuutoksen tematiikkaa. Pylkkänen on huolissaan säilyttävästä asenteesta ja siitä ettei haluttaisi luopua vanhoista rakenteista. Rakenteita tulisi uudistaa ja välillä on myös hyvä hakea mallia muista maista.

– Rohkeus on juuri siinä luovan tuhon hyväksymisessä ja siinä, että uskaltaa aloittaa jotain ihan alusta, Pylkkänen kannustaa.

Alivaltiosihteeri Pylkkänen hahmottelee innovaatiokeskuksia, joissa yritykset, oppilaitokset ja opiskelijat kokoontuvat yhdessä ratkaisemaan yritysten kirkkaasti sanoittamia ongelmia. Olennaista on saada oikea tiimi kokoontumaan asian ympärille.

– Tässä voi kaikki osapuolet oppia. Innovaatiokeskukset voisivat olla Suomenkin tulevaisuutta, Pylkkänen visioi.

Podcastin jokaisessa jaksossa kuullaan kysymyksiä myös Centrian opiskelijakunta Copsalta. Tässä jaksossa Copsan kysymykset liittyvät ammattikorkeakoulujen työelämälähtöisyyteen ja siihen, miten sitä voitaisiin vahvistaa ja sekä siihen, miten opiskelijoiden ääni saataisiin paremmin kuulumaan kansallisessa koulutuspolitiikassa.

– Ei työelämää tehdä ilman opiskelijoiden toiveita, tahtoa ja näkemystä, siitä mikä tulevaisuus on. Olemme jälkijättöisesti huomaamassa, mikä työelämässä meni pieleen, kun nuoret uupuvat työuran alkuvaiheessa, niin silloin on jotain jäänyt tekemättä tai hoitamatta, Pylkkänen pohtii.