Siirry sisältöön
Blogi

Ei kuulu mulle!

Onko pakko, vaikka ei millään haluaisi nähdä vaivaa? Pakko on hyvä keino, ainakin mitä tulee vastuullisuuteen. Viimeistään uudet lait ja asetukset muuttavat ajattelutapaamme, toimintaamme ja myöhemmin myös saatuja tuloksia kestävämpään suuntaan. Mutta voisiko asioita tehdä paremmin ilman EU-mörön pelotteluakin?

Kuvassa blogin kirjoittajat poseeraavat kameralle hymyillen. Kuvassa myös blogin otsikko ja kirjoittajien tittelit ja nimet.

Etelä- ja Keski-Eurooppaa ovat koetelleet helleaallot koko menneen kesän. Tämän seurauksena kuivuus on pakottanut vedensäännöstelyyn, ja metsäpalot tuhonneet koteja ja elinkeinomahdollisuuksia. Sinänsä ihan luonnollisenkin ilmastonmuutoksen eteneminen voi tuntua kaukaiselta haasteelta, kun meillä Suomessa on päästy nauttimaan hyvästä marja- ja sienisadosta. Samaan aikaan runsaat sateet ovat tuhonneet vilja- ja nurmipeltoja myös Suomessa. Ruoantuottajat miettivät, miten ensi talvena taas pärjätään – riittääkö leipää pöytään ja myyntiin? Olemmeko liiaksi jo tottuneet siihen, että kaikenlaista ruokaa saa kaupasta mihin aikaan vuodesta ja vuorokaudesta tahansa, sähköä tulee seinästä ja puhdasta vettä hanasta?

Vastuullisesti toimiminen voi viedä meidät välillä kauemmas totutuista mukavuuksista ja toimintatavoista. Siksi voi olla helpompaa olla ajattelematta ilmastonmuutosta ja jatkaa kuten ennenkin. Se on ikään kuin mukavuusalueen tapa puolustautua asioilta, joiden kohtaaminen on jollakin tavalla epämiellyttävää. Karyn Freeman kirjoittaa sosiaaliseen epätasa-arvoon liittyen motivoituneesta ja tahallisesta tietämättömyydestä (”motivated/willfull ignorance”), ja samoja termejä voidaan soveltaa kaikenlaisesta vastuullisuudesta puhuttaessa. Voimme jatkaa muuttamatta toimintatapoja, jos emme tiedä paremmin, tai emme halua tietää. Tietoinen tiedon välttely ei kuitenkaan muuta faktoja. Se, että ei usko johonkin asiaan, kuten paikallinen yrittäjä ilmastonmuutoksesta meille totesi, ei poista sitä tosiasiaa, että maapallon keskilämpötilan nousu aiheuttaa luonnon monimuotoisuuden häviämistä (Ilmasto-opas.fi).

Mitä pitää vielä tapahtua, että ymmärrämme toimintamme seurausten olevan maailmanlaajuisia?

Poissa silmistä, poissa mielestä sanoo sananlaskumme. Vastuullisuuskeskustelussa on myös helppoa vedota siihen, että isommat ovat vastuussa. Syyllistä ympärillä tapahtuville asioille ja ilmiöille on luontaistakin etsiä muualta kuin omasta toiminnasta. Elämme kuitenkin globaalissa maailmassa, jossa arkisten asioidemme arvoketjut voivat ulottua toiselle puolelle maapalloa. Esimerkkinä jokaisen taskusta löytyvä matkapuhelin tai lounasruoalla tarjoiltu riisi. Mitä pitää vielä tapahtua, että ymmärrämme toimintamme seurausten olevan maailmanlaajuisia? Se, mitä tapahtuu jossain vähän kauempana, voi ihan hyvin huomenna olla totta myös meillä.

Kukaan meistä ei pääse eroon vastuullisuudesta. Minimissään se voi koskea vastuunkantamista omasta hyvinvoinnista. Yrityksiltä puolestaan odotamme vastauksia maailman suuriin ongelmiin. Esimerkiksi yritysten vastuu kunnioittaa ihmisoikeuksia koskee kaikkia yrityksiä koosta, toimialasta, omistusmuodosta tai toimintaympäristöstä riippumatta. Ympäristö- ja talousvelvoitteita on yhtä lailla. Pariisin ilmastosopimus, Suomen omat tavoitteet sekä EU:sta tulevat asetukset pakottavat jokaista yritystä pohtimaan oman toimintansa järkevyyttä ja kyvykkyyttä vastata käsillä oleviin haasteisiin.

Vastuullisuusraportointi ei tällä hetkellä kosketa kuin muutamia suomalaisyrityksiä, mutta arvoketjutarkastelun myötä omaa dataansa voi joutua jakamaan pienempikin toimija. Miten dataansa voi jakaa, ellei sitä ole ensin itse hahmottanut ja arvioinut? Mistä dataa syntyy, ellei ole konkreettisia tekoja sen tuottamiseksi? Vähimmillään yritys raportoi omia talouslukujaan. Parhaimmillaan osaa yhdistää talouslukunsa osaksi toimintaansa ja vastuullisuuttaan.

Vastuullisuuden lopputulemana olemme niin yksilöinä kuin yritys- tai yhdistystoimijoina valmiimpia kohtaamaan tulevaisuuden haasteineen. Heti tänään siitä saa palkaksi eurojen lisäksi paremman olon, kun tietää, että on yrittänyt toimia oikein ja yhteiseksi hyväksi, vaikka se ei olisikaan helpoin tie. Usein juuri vaikeat asiat avaavat uusia mahdollisuuksia, ja suurimmat ponnistelut vievät meitä pisimmälle.

Kirjoittajat työskentelevät EU:n osarahoittamassa Keski-Pohjanmaan vastuullisuuskumppanit-hankkeessa. Hanke antaa maksutonta tukea yhdistysten ja yritysten vastuullisuuden kehittämiseen Keski-Pohjanmaan liiton alueella. Tarjolla on alkukartoituksia sekä työpajoja ja pilotointeja, tutustu lisää: Keski-Pohjanmaan vastuullisuuskumppanit – Centria.

Lähteet

Freedman, K.L. 2024. Knowing Better: Motivated Ignorance and Willful Ignorance. Hypatia. 39(3): 492–509. DOI: https://doi.org/10.1017/hyp.2024.3

Ilmasto-opas.fi. Matka maailman ympäri – muutokset maailman suurekosysteemeissä ja luonnon monimuotoisuudessa. Saatavissa: https://www.ilmasto-opas.fi/artikkelit/matka-maailman-ympari-muutokset-maailman-suurekosysteemeissa-ja-luonnon-monimuotoisuudessa. Viitattu: 21.9.2026

Hanna Tölli

TKI-Koordinaattori


Kati Hyvönen

TKI-asiantuntija

+358505751608

Kokkola