Ennallaan pysyminen ei ole visio

Lähtökohtien kirkastaminen

Vision laadinnassa on olennaista keskittyä korkeakoulujen tarkoitukseen. Miksi ammattikorkeakoulut ja yliopistot ovat olemassa? Niiden tehtävät ja tavoitteet ovat aivan erilaisia. Yhteiskunta odottaa niiltä eri asioita. Siksi nämä perusnäkymät tulee kirkastaa visiotyössä.  

Yliopistojen tehtävä, ihan lainkin mukaan, on edistää vapaata tutkimusta ja antaa siihen perustuvaa koulutusta. Perustutkimuksen merkitys yliopistojen tehtävänä on olennainen.  

Ammattikorkeakoulujen tehtävä, taasen lakiin viitaten, on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin perustuvaa korkeakouluopetusta. Lisäksi ammattikorkeakoulujen tehtävänä on harjoittaa opetusta palvelevaa, työelämää ja aluekehitystä edistävää sekä alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa tutkimustoimintaa, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa sekä taiteellista toimintaa. 

Ammattikorkeakoulujen tehtävä on monimuotoinen. Teknologinen kehitys lisää vielä ulottuvuutensa, koska kukin alue on elinkeinorakenteeltaan ja tarpeiltaan erilainen. Ne täytyy tuntea. Siksi koulutus ja tki-toiminta muotoutuu eri alueilla erilaisiksi. 

Sektoreiden ero on mielestäni selkeä. Tehtävät ovat erilaiset. Tulevaisuuden trendejä tarkasteltaessa erot näyttävät säilyvän erilaisina. Näistä tulevaisuuden tarpeista ei vain ole vielä riittävästi puhuttu. 

Tarpeista tulevaisuuteen 

Yliopistojen osalta perustutkimuksen merkityksen korostumista ei voi liikaa korostaa. Uusi tieto, uudet innovaatiot, keksinnöt, syntyvät usein perustutkimuksen pohjalta.  

Mikä on yliopistojemme tilanne kansainvälisessä kilpailussa? Tilastojen ja erilaisten listausten pohjalta näyttää siltä, että kilpailu kiristyy. Tutkimukseen panostetaan myös kehittyvissä maissa entistä enemmän. Siksi suomalaisten yliopistojen tavoitteena tulisi olla kansainvälisessä kilpailussa pärjääminen. Se tarkoittaa tutkimuksen asettamisen fokukseen. Kohti kansainvälistä kärkeä! 

Ammattikorkeakouluille asetettujen tavoitteiden taso nousee myös koko ajan. Samalla kilpailijamaat, esimerkiksi Euroopassa, panostavat kollegaorganisaatioidemme kehittämiseen.  

Tämä näkyy resurssien lisäämisenä, mutta myös rakenteiden uudistamisena. Useissa Euroopan maissa on käynnissä lainsäädännölliset uudistukset tai kokeilut, joilla haetaan mallia kolmannen syklin tutkintojen tuottamiseksi ammattikorkeakouluissa. Miksi näin? 

Siksi, että kansainvälinen kilpailu työelämän uudistamisesta, tuotteiden ja palvelujen kehittämisestä ja teknologian siirrosta työelämään kovenee koko ajan. Ammattikorkeakouluilla on, tehtävänsä mukaisesti, roolina auttaa työelämää uudistumaan ja hyödyntämään teknologista kehitystä. 

Tarvitsemme siihen välineitä.  

Pysähtyneisyys ei ole visio 

Suomalainen korkeakoulutuksen kehittämisestä käytävä keskustelu on yleensä hyvin teknistä ja rakenteisiin kohdistuvaa. Vastuullisilta toimijoilta kuulee varsin vähän tulevaisuuspohdintoja. Onneksi työ- ja elinkeinoministeriö on tuonut hyvin esiin työelämän muutostrendejä ja niiden edellyttämiä koulutustarpeita. 

Suomen korkeakoulujen kehitys ei saa jäädä pysähtyneiden tilaan, taisteluksi olemassa olevista resursseista. Tai niiden puutteesta. Se johtaa helposti olemassa olevasta kiinni pitämiseen. Uudistuminen ei ole silloin läsnä. 

Onko meillä käyty riittävästi keskustelua tulevaisuuden työelämästä, tulevaisuuden tutkimustarpeista? 

Pelkäänpä että liian vähän. Silloin hyvätkin uudistuspyrkimykset näyttäytyvät helposti teknisinä ratkaisuina ilman määränpäätä. 

Tarvitaan vähintään kahdenlaista keskustelua

Visiokeskustelussa, ja varsinkin tilannekuvavaiheessa, pitäisi uskaltaa käydä vähintään kahta erilaista keskustelua.  

Ensimmäinen liittyy siihen, millaista tutkimustoimintaa meidän pitäisi tukea. Tarvitsemme myös pohdintaa siitä, miten kansallinen tutkimusrahoitus tulisi organisoida, jotta tutkimusaihioiden edistäminen onnistuu alkuideasta kansainvälisiin läpimurtoihin. 

Tutkimus on kansainvälistä. Maakuntasarjoja ei huomioida. Miten voimme verkottaa tutkimustamme kansainväliseen tutkimusyhteisöön? Nämä kysymykset ovat pitkälti mahdollisuuksien luomista tutkimustoiminnalle ja korkeakouluille. Voittajiahan ei ole tarkoitus arvailla. Eihän? 

Toinen näkökulma tulevaisuuskeskustelussa tulisi olla työelämän murros, sen ymmärtäminen. Työelämä on kovassa muutoksessa. Alustatalous, korona ja etäilyyn oppiminen ovat osa sitä. Työtä tarjotaan hyvin eri tavoin. Myös se, miten sitä tehdään, muuttuu. 

Näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa suurin vaikutus tullee olemaan teknologisella kehityksellä. Etenkin tekoäly muuttaa kaikkia työtehtäviä. Osa tehtävistä väistyy, osa muotoutuu uudelleen, osa tehtävistä tehostuu teknologian avulla. Uusia tehtäviä syntyy. Ennen kaikkea uusia toimialoja voi syntyä varsin nopeastikin.  

Yhdessä oppiminen on ammattikorkeakoulujen juttu 

Ammattikorkeakoulujen tehtävä on uudistaa työelämää. Tapa tehdä työtä, tavat organisoitua ja hyödyntää teknologiaa, esimerkiksi digitalisaatiota tai tekoälyä, vaativat uudenlaista yhteistyötä työelämän kanssa.  

Uskon, että ammattikorkeakoulujen kahden perustehtävän, opetuksen ja tki-toiminnan, rinnalle nousee kolmas tehtävä, yhdessä oppiminen. 

Pärjätäkseen kansainvälisessä kilpailussa organisaatioiden, olivat ne sitten julkisia tai yksityisiä tai järjestöjä, on löydettävä uusia tapoja organisoida toimintaansa, osaamistaan ja yhteistyötään.  

Tähän niitä ajaa osaamisen korostuminen. Se pirstoutuu entistä moninaisempiin tekemisiin. Ihmiset ja organisaatiot erikoistuvat.  

Se puolestaan merkitsee sitä, että monimuotoistuvassa yhteiskunnassa millään organisaatiolla ei voi olla kaikkea mahdollista osaamista. Eikä edes kannata olla, koska silloin ongelmien ymmärtämisessä tarvittava vuorovaikutus, keskustelu ja ennen kaikkea yhdessä oppiminen, jää helposti tapahtumatta. 

Korkeakoulutkin tarvitsevat osaamisidentiteetin 

Joka tapauksessa ammattikorkeakoulutkin vaativat kehittämistä. Vuorovaikutusyhteiskunnan kehittäminen vaatii uusia taitoja, kyvykkyyksiä, joita ei synny staattisessa toiminnassa. Uudistu, jotta voit uudistaa. 

Totta kai, oppiminen vaatii pitkäkestoisia prosesseja, aikaa. Kyvykkyydet syntyvät vain oppimisen, toistojen ja vuorovaikutuksen kautta. Tutkintokoulutuksessa suuntana tulisi olla ennen kaikkea kestävät tutkinnot, jotka auttavat työelämän muutoksissa oppimaan uutta, ymmärtämään toimialojen muutoksia ja luomaan valmistuville vahvan osaamisidentiteetin. Tällainen kestävä tutkinto tukee ihmistä muutoksissa ja auttaa siirtymään uusiin tehtäviin. 

Muuttuva työelämä, se meidän toimintaympäristömme, edellyttää, että pystymme muokkaamaan oppimisprosessejamme tai kehittämisprosessejamme entistä nopeammilla sykleillä. Tunnistamme oman osaamisemme, sen soveltamismahdollisuudet ja puuttuvat palaset. Korkeakoulutkin tarvitsevat vahvan osaamisidentiteetin. Tässä kehityksessä meidän on oltava edelläkävijöitä. Ketteriä. Siten voimme tukea kaikkia erilaisia toimijoita. 

Erilaiset verkostot tai ekosysteemit ovat niitä organisaatioiden tapoja menestyä, joissa meidänkin on oltava. Miten yhteistyötä voi tukea ja jopa ohjata? Vain sisältä päin. Siksi ammattikorkeakoulujen tulisi pyrkiä tarjoamaan itseään alueen kehittämisalustoina, paikkoina, joissa kannattaa olla ja toimia. Koska siellä oppii aina jotakin uutta. Koska siellä tapahtuu mielenkiintoisia asioita. 

Uusi työelämä vaatii uutta tapaa tuottaa osaamista 

Puhuin alussa tarvittavista välineistä. Aloitetaan yksinkertaisimmista. Tarvitsemme vapauden käyttää ymmärrettäviä nimikkeitä tuotteistamme ja tekemisestämme. Maisteri on kansainvälisesti ymmärrettävä sana, samoin professori. Niitä pitää voida käyttää, kun speksit ovat muuten kunnossa. 

Ammattikorkeakoulujen kehitys kulminoituu kuitenkin kolmannen syklin tutkintoihin ja niiden tuottamistapaan. Yhteistyö työelämän kanssa tiivistyy siihen, miten pystymme sulauttamaan korkeakoulun oppimisprosessin ja pedagogiikan työelämän oppimisprosessiin.  

Ammattikorkeakoulut ovat työelämän korkeakouluja. Suhde työelämän kanssa kuitenkin vaihtelee eri vaiheissa. Perustutkintovaiheessa nuoret ovat vielä varsin kaukana työelämästä, vasta sinne pyrkimässä. Silloin meillä korkeakouluina on vastuu ymmärtää työelämän tarpeita, ennakoida sen muutoksia, poimia työelämän toimijoiden tarpeet ja tiivistää ne opetussuunnitelmiin. 

Oppijan ja työelämän suhde tiivistyy vähitellen, harjoittelujen ja opinnäytetöiden myötä. Ammattikorkeakoulujen rooli on pitkälti työelämän tutkijana ja ymmärtäjänä, toimiminen. Siksi meillä on vastuu olla työelämän iholla, sykkeessä. 

Ylemmän tutkinnon myötä oppijan ja työelämän suhde muuttuu. Oppijan pitää olla jo työelämässä. Häneltä edellytetään vähintään kahden vuoden työelämäkokemusta. Eli aivan eri tilanne. 

Usein oppija tuo tässä vaiheessa mukanaan opinnäytetyöaiheen, ehkä jopa koko organisaation kannalta keskeisen kehittämistarpeen. Yhteys syvenee. Korkeakouluna meidän pitää pystyä tukemaan sekä oppijaa että työpaikkaa. Looginen kehitys tästä on, että kolmannen syklin tutkinto rakennetaan oppijalle, joka on opintojen aikana työssä. Omalla työpaikallaan. 

Jotain mitä puuttuu 

Ammattikorkeakoulujen lakisääteisen tehtävän kehittämisen kannalta kolmannen syklin tutkinnon salliminen on hyvin perusteltua. Sen avulla meillä olisi entistä paremmat mahdollisuudet palvella opetusta, tukea aluekehitystä ja uudistaa työelämää ja elinkeinorakenteita. 

Ammattikorkeakoulujen kolmannen syklin tutkinto tähtää siihen, että tuotamme osaamista, jota työelämästä puutuu. Tarvitsemme asiantuntijoita, jotka osaavat työpaikoilla jatkaa perustutkimukseen pohjautuvaa soveltavaa tutkimusta, ymmärtävät tutkimuksen logiikan, kykenevät viemään uuden tiedon ja innovaatiot osaksi tuotteita ja palveluita. 

Tarvitsemme työelämään osaajia, jotka voivat kunkin työpaikan kontekstissa soveltaa tutkimusta, kehittää, innovoida, tuotteistaa ja miettiä prosessit uudelleen. He ovat niitä aitoja työelämän uudistajia. 

Yhdessä oppiminen on tulevaisuuden supervoima 

Oppimalla yhdessä voimme aidosti innovoida jotakin uutta, oli se sitten työtä, toimintatapoja tai toimintakulttuureja. Yhdessä oppiminen on tulevaisuuden supervoima ja ammattikorkeakoulujen tehtävä.  

Sitä kohti minä haluaisin meidän matkaavan. Siten voimme varmistaa, että meidän työelämämme, työpaikat, yritykset ja toimialat aidosti uudistuvat. Näin voimme osaltamme turvata Suomen menestyksen ja kilpailukyvyn. 

Haluan siis visiokeskustelua, joka katsoo tulevaan, tunnistaa muutoksen ja kehittämistarpeet. Niin yliopistoissa kuin ammattikorkeakouluissa. En kaipaa riitelyä nykyisistä rajoitetuista resursseista, en kaipaa yliopistoja, jotka yrittävät olla vähän myös ammattikorkeakouluja. Haluan perustutkimuksen osaajia ja rakentajia. Haluan työelämän uudistajia ja kilpailukyvyn vahvistajia. 

Haluan vision, joka ei ole keneltäkään pois, vaan sallii kunkin toimijan keskittyä omaan tehtäväänsä. Ammattikorkeakouluille se tarkoittaa aikuiseksi kasvamista. Kolmannen syklin myötä pystymme uusintamaan myös henkilöstömme.