Julkaiseminen maistuu oksennukselta
Heti alkuun on hyvä myöntää, että otsikko menisi hyvin kategoriaan ”klikkiotsikot”, ja on tarkoituksella liioitteleva. Samalla voi kuitenkin myöntää, että se ei ole täysin keksitty, sillä se on lähes suora sitaatti eräältä henkilöltä, joka kuvasi näin omaa mielikuvaansa julkaisemisesta. Vaikka kommentti oli puoliksi huumoria, oli siinä samalla ehkä jotain totuutta, jota lienee hyvä tonkia hieman syvällisemmin.
Julkaiseminen voi monelle tuntua epämääräiseltä käsitteeltä, jota ei välttämättä aina avata tarpeeksi. Jos julkaiseminen jää abstraktiksi velvollisuudeksi ja joksikin mitä pitäisi tehdä, ilman että oikeastaan tiedetään miksi, ei ole ihme, jos se alkaa maistua vähän… noh, oksennukselta.
No mitä se julkaiseminen sitten oikeastaan on? Yksinkertaisimmillaanhan julkaiseminen tarkoittaa sitä, että tehty työ tehdään näkyväksi. Ammattikorkeakouluissa tehdään jatkuvasti tutkimusta, kehittämistyötä ja hankkeita – opetusta tietenkään unohtamatta. Kaikessa työssä syntyy havaintoja, oivalluksia ja tuloksia, jotka voivat olla hyödyllisiä myös muille. Ilman julkaisemista nämä jäävät helposti vain pienen joukon tietoon, joskus jopa hankekansioiden tai tiimitiedostojen uumeniin.
Julkaisemisen ensisijainen idea onkin yksinkertainen: tuoda tieto näkyviin, jaettavaksi ja hyödynnettäväksi.
Hyvä esimerkki julkaisemisen merkityksestä löytyy eräästä viime vuoden loppupuolella julkaistusta julkaisusta: TKI-kädenjäljet 2025. Sen tarkoitus oli alun perin varsin suoraviivainen: koota tietoa alkavista, käynnissä olevista ja päättyvistä hankkeista yksiin digitaalisiin kansiin.
Tuotoksen julkaisemisen jälkeen olemme Centrian julkaisutoiminnassa kuitenkin saaneet palautetta, joka on ilahduttanut suuresti.
Henkilöstön jäsenet ovat nimittäin kertoneet käyttävänsä kokoomajulkaisua käytännön työvälineenä esimerkiksi hankevalmistelussa. Julkaisun avulla pystyy nopeasti hahmottamaan millaisia hankkeita organisaatioissa on meneillään, ketkä niistä vastaavat, millaisiin teemoihin hanketyö jo kohdistuu ja minkälaisia tuloksia hankkeissa on saavutettu.
Toisin sanoen julkaisu alkoi toimia eräänlaisena yhteisenä näkymänä kaikkeen Centrian hanketoiminnan tekemiseen ja saatu palaute osoittaa, että tällaiselle koonnille oli selvästi tarvetta.
Usein julkaiseminen mielletään raportoinniksi: asioita tehdään, ja lopuksi niistä kirjoitetaan, koska niin kuuluu tehdä. Tällöin julkaiseminen näyttäytyy helposti ylimääräisenä työnä. Mutta kun osaa hahmottaa julkaisemisen hyödyn, tehdyn kirjoitustyön merkitys muuttuu, ja tällöin oksennuksen sijaan suupieliin saattaa jäädä jopa tyytyväinen hymynkare.
Martina Store
TKI-asiantuntija
Kokkola