Korkeakoulun ydinainesta ovat ihmiset

Vuonna 2003 julkaistiin yliopisto-opintojen mitoitukseen liittyvä, opetushenkilöstölle kohdennettu teos Anna aikaa ajatella. Nimi on osuva: ajattelu ja ymmärtävä oppiminen vievät aikaa. Samoihin aikoihin korkeakouluissa alettiin puhua ydinainesanalyysista. Siinä opittava sisältö jaotellaan kolmeen osaan: ydinaines, täydentävä tietämys ja erityistietämys. Ydinainekseen kuuluvat tiedot ja taidot, joiden hallitseminen on välttämätöntä ja jotka säilyvät merkityksellisinä pitkällä aikavälillä.

Aloitetaan: kuvittele mielessäsi organisaatio, jossa kaikki kehittäminen pysähtyy vuodeksi. Vuoden aikana ei oteta käyttöön yhtään uutta tietojärjestelmää, kilkettä eikä härpäkettä. Yhtään innovatiivista kärkihanketta ei edistetä tai toteuteta. Mitään ei lanseerata, ei toimeenpanna, ei implementoida, jalkauteta eikä käynnistetä – paitsi kahvinkeitin aamuisin. Ei olla vähääkään ketteriä. Ei vahvisteta strategista fokusta, ei skaalauduta eikä kirjoiteta yhtään arvolupausta. Jos jotain luvataan, niin korkeintaan tulla seuraavanakin päivänä töihin.

Pysähtyneisyyden vuoden ajan keskitytään pelkkiin perusasioihin. Teemoihin, jotka kehittämispöhinässä ja suurten uudistusten myllerryksessä jäävät jalkoihin ja unohtuvat, mutta muodostavat todellisuudessa päivittäisen arjen toimivuuden kivijalan. Ne ovat asioita, joita helposti kiireessä siirrämme eteenpäin, sitten kun -asioita. (Tässä kohtaa huomaat ehkä, miksi alussa puhuin ajatteluun tarvittavasti ajasta.)

Mitä ne asiat sitten konkreettisesti ovat? Meistä jokainen varmasti tunnistaa näitä omassa työssään – tai siinä kuvitteellisessa organisaatiossa. Asioita, jotka kaiken aikaa, pahimmassa tapauksessa päivittäin, kuormittavat meitä. Niitä voivat olla epäselvä työnjako tai tavoitteet, nimeämättömät vastuutahot tai omistajuudet, puutteelliset ohjeet, tiedontulva, aikapaine, liiallinen työmäärä tai toimimaton työympäristö. Näihin arjen hankaliin asioihin kehittämisen katse harvoin osuu.

Tämän kehittämisen karkausvuoden aikana pyritään erottamaan muutoksen kovaäänisestä särinästä olennainen ja palaamaan toiminnan ytimeen (tekemään sitä ydinainesanalyysia). Huolehditaan siitä, että kaikilla on töissä hyvä olla. Keskitytään ihmisiin: me muutoksen kuitenkin teemme.

Ehkä tällaisen vuoden mittaisen sapattivapaan jälkeen olisimme valmiimpia ottamaan vastaan Seuraavan Suuren Uudistuksen (sellainen kuitenkin jossain vaiheessa tulee) – tai vaikka sen uuden tietojärjestelmän. Joskus merkittävintä kehittämistä voisikin olla uskaltaa pysähtyä.

Lähteet ja lisälukemista

Karjalainen, A. (toim.) 2003. Akateeminen opetussuunnitelmatyö. Oulun yliopisto. Opetuksen kehittämisyksikkö.  

Karjalainen, A., Alha, K. & Jutila S. 2003. Anna aikaa ajatella. Suomalaisten yliopisto-opintojen mitoitusjärjestelmä. Oulun yliopisto. Opetuksen kehittämisyksikkö.