Kuka oppii harjoittelussa?

Korkeakoulussa kehittämistyötä tehdään useammin opiskelijoita varten kuin heidän kanssaan. Silti juuri opiskelijoilla on sellaista kokemustietoa opiskeluarjesta, jota henkilöstö ei voi hankkia kokoushuoneessa. Sen saa vain kysymällä tai vielä paremmin ottamalla opiskelijat mukaan tekemiseen.

Centriassa tätä ajatusta on kokeiltu käytännössä esimerkiksi trainee-ohjelmassa. Siinä suomalainen ja kansainvälinen opiskelija muodostavat työparin, joka työskentelee kolmen kuukauden ajan osana korkeakouluyhteisöä. Tavoitteena on luoda ympäristö, jossa opiskelijat voivat osallistua kehittämiseen ja tuoda oman näkökulmansa osaksi yhteistä työtä. Työparimalli tuo työhön kaksi erilaista opiskelijanäkökulmaa yhden sijaan.

Keväällä 2026 yksi Centrian kolmesta traineeparista työskenteli Ohjauspalveluissa. Harjoittelijat eivät saaneet valmista tehtävälistaa toteutettavakseen, vaan vastasivat opiskelijoille suunnatun kokonaisuuden suunnittelusta, viestinnästä ja käytännön toteutuksesta. Harjoittelijoiden suurin vahvuus ei suinkaan ollut lisäresurssina toimiminen, vaan arvokkainta oli heidän oma kokemuksensa opiskeluarjesta. Se toi suunnitteluun uusia näkökulmia ja sellaista tietoa, jota ei voi rakentaa pelkästään henkilöstön näkökulmasta.

Kun opiskelijoille annetaan vastuuta ja mahdollisuus vaikuttaa työn etenemiseen, heidän kokemuksensa muuttuvat osaksi päätöksentekoa ja käytännön ratkaisuja.

Työpari työskenteli yhteisen tavoitteen eteen, mutta molemmat toivat työhön omat kokemuksensa, työskentelytapansa ja mielipiteensä. Harjoittelijat kuvasivat oppineensa toisiltaan uusia tapoja tehdä yhteistyötä, ja samalla suomen ja englannin käyttö muodostui luontevaksi osaksi arkea. Kansainvälisyydestä tuli yhteisen tekemisen seuraus.

Ehkä kiinnostavin kysymys ei lopulta olekaan, mitä harjoittelijat oppivat – sitä harjoittelulta sopii odottaakin – vaan mitä tapahtuu, kun opiskelijat pääsevät mukaan kehittämään toimintaa sen sijaan, että he vain tutustuvat siihen.

Ohjauspalveluiden kokemukset osoittavat, että opiskelijoiden osallistuminen voi tuoda kehittämistyöhön näkökulmia, joita olisi muuten vaikea tavoittaa. Kun opiskelijoille annetaan vastuuta ja mahdollisuus vaikuttaa työn etenemiseen, heidän kokemuksensa muuttuvat osaksi päätöksentekoa ja käytännön ratkaisuja. Samalla harjoittelu muuttuu enemmän kuin työelämään tutustumiseksi. Siitä tulee yhteistyötä, jossa molemmat osapuolet oppivat. Ehkä juuri siinä piilee työparimallin suurin vahvuus. Kyse ei ole vain siitä, että kaksi opiskelijaa tekee harjoittelunsa samaan aikaan, vaan siitä, että työ rakentuu aidosti yhdessä. Silloin harjoittelu ei ole vain opiskelijan oppimiskokemus, vaan myös työyhteisön mahdollisuus oppia uutta.