Luomutekstit kunniaan!

Olemme toden totta päässeet, ajautuneet tai joutuneet aikaan, jossa käytetään sanaa ”ihmiskirjoittaja”. Tuo sana jäi pyörimään mieleeni luettuani Tiina Kelkan (Kelkka 2024) tekoälyn hyödyntämiseen liittyvän artikkelin Laurea journalissa.

Tuossa artikkelissa Kelkka pohtii sitä, mikä on tekoälylle sopiva rooli kirjoitusprosessissa – ja toisaalta, minkälaisia tehtäviä sille ei tulisi antaa.

Tekoälyhän ei ole kirjoittaja. Se on tiedon, ja monesti myös vinoutuneen informaation, koostaja ja muotoilija. Joskus jopa vaarallisen ovela työkaveri. Sellainen, johon kiintyy helposti, mutta ei välttämättä kuitenkaan kannattaisi sinisilmäisesti luottaa.

Tekoälyn näppäryydestä puhutaan ja kirjoitetaan tänä päivänä paljon. Välillä mietin tulevaisuuden ihmisiä, ja kuinka he varmasti hihitellen lukevat ja kuuntelevat meidän murroksessa mukana olleiden ajatuksia vuosien päästä. Vähän samalla tavalla kuin me katsomme taaksepäin ja muistelemme huvittuneina niitä ensimmäisiä, miltei matkalaukun kokoisia, matkapuhelimia ja nauramme disketeille, joihin mahtuisi tänä päivänä yhden huonolaatuisen kuvan verran materiaalia.

Tähän väliin voinkin muistella, kuinka siistiltä oma isämme näytti, kun hän sähköalan yrittäjänä 90-luvulla asteli pakettiautoonsa kantaen mustalta salkulta näyttävää puhelinaparaattia, jonka kruunasi salkun päällä oleva iso luuri kierrejohtoineen. Nyt olemme tekniikan huipulla, varmasti moni ajatteli.

Eikö muuten olekin kiva päästä tutustumaan ihmiskirjoittajan muistoihin ja ajatuksiin? Tuohon yllä olevaan muisteloon ei tekoäly nimittäin aidolla tavalla kykenisi.

Emmekö me kaikki ole ansainneet lukea tekstiä, joka on varmasti puhtaasti tuotettua ja luotettavaa?

Kuulostankohan tekoälyvastaiselta? Sitä en kuitenkaan ole, sillä ymmärrän tekoälyn hyödyt, mutta näen myös vaaran paikkoja. En ole myöskään tekoälyasiantuntija (joita muuten Centriastakin löytyy), mutta kirjoittamisen asiantuntijaksi uskaltaisin itseni jo tituleerata. Niinpä uskallankin sanoa sanottavani tekoälyn käyttämisestä juurikin kirjoittamiseen liittyvänä apuvälineenä. Hyviä käyttötapoja tekoälyn hyödyntämiseen ovat esimerkiksi ideointi, oikoluku tai vaihtoehtoisten ilmaisutapojen hakeminen. Tekstin sisällön tulisi kuitenkin tulla ihmiskirjoittajalta.  

Kehitys kehittyy ja haluaisinkin antaa pureskeltavaksi uuden termin: luomuteksti. Kyllä, kuulitte sen täältä ensin. Emmekö me kaikki ole ansainneet lukea tekstiä, joka on varmasti puhtaasti tuotettua ja luotettavaa?

Kirjoittaja työskentelee Centriassa muun muassa julkaisutoiminnan parissa.

Lähteet

Kelkka, T. 2024. Tekoäly kirjoittamisen tukena: Innostava apuri, ei vastuunkantaja. Saatavissa: https://journal.laurea.fi/tekoaly-kirjoittamisen-tukena-innostava-apuri-ei-vastuunkantaja/#15589409 Viitattu 19.8.2025.