Luova työ, tekoäly ja esihenkilönä olemisen sietämätön keveys

Tekoäly on muuttanut monien ammattien luonnetta, erityisesti luovilla aloilla ja ohjelmoinnissa. Mutta voiko tekoälystä tulla myös esihenkilö? Tässä pohdinnassa tarkastelen, miten tekoäly voi vaikuttaa johtamiseen ja mitä inhimillisiä tekijöitä tarvitaan edelleen.

Eräänä keväisenä iltapäivänä istuimme työpaikan kahvilassa. Seurueeseemme kuului ohjelmistoalan asiantuntijoita, tuttavallisesti koodareita ja suunnittelijoita. Keskustelu rönsyili ajankohtaisista projekteista uusimpiin teknologiatrendeihin. Yksi keskustelunaiheista nousi erityisesti esiin: tekoäly. 

Pohdimme, miten generatiiviset tekoälymallit muokkaavat luovia aloja. Koodaus on muuttunut merkittävästi. Aikaisemmin jokainen koodi kirjoitettiin käsin, ja virheitä metsästettiin tuskallisesti. Nykyiset kehitysympäristöt tarjoavat valmiita koodirunkoja ja ehdotuksia. Tekoäly auttaa koodaamisessa, antaa esimerkkejä ja tunnistaa virheitä. 

Samoin kuin koodauksen, myös muiden luovien alojen luonne muuttuu tekoälyn myötä. Tekoälyllä voidaan luoda tekstiä, kuvia, videoita, ääntä ja musiikkia. Tämä herätti kysymyksen: Voisiko tekoäly toimia esihenkilönä? 

Vaikka kahvitauko loppui ennen kuin saimme kysymykseen vastausta, jäin pohtimaan asiaa. Esihenkilön työssä on monia rutiinitehtäviä, joita tekoäly voisi hoitaa, kuten laskujen ja poissaolojen hyväksyntä, tuntikirjausten tarkistaminen ja palaveriaikojen etsiminen. Näissä tehtävissä hyödynnetään jo nyt ohjelmistorobotteja. 

Missä ihmistä vielä tarvitaan? Esihenkilönä olen huomannut, että rutiinien ohella työssä on paljon tilanteita, jotka vaativat ennakointia ja reagointia. Tarvitaan läsnäoloa, kuuntelemista ja tukemista. Aitoja kohtaamisia, joissa keskustelut rönsyilevät ja nauru hersyy. Mutta muuttuuko tämäkin tulevaisuudessa? 

Jääköön esihenkilönä olemisen sietämätön keveys leijailemaan kesäloman ajaksi ilmaan. Kesällä aion nauttia reaalimaailman elävästä perinnöstä ja seurata Näppärien luovaa tekemistä. 

Hyvää kesää!