Mikä erottaa kielenhuollon ammattilaisen nettifoorumien huomauttelijasta?

Suomen kielen opiskeluvuosina Oulun yliopistossa sain törmätä esimerkiksi abipäivien aikana kysymyksiin, kuten ”Oletteko te siis niitä ihmisiä, jotka kiertelee tuolla nettifoorumeilla valittamassa muiden kirjoitustaidoista?” Tähän saattoi vastata melko suoriltaan, että ”Ei, me ollaan niitä, jotka valittaa niistä ihmisistä.” Silti mielikuva suomen kielen ammattilaisista änkyröinä kielipoliiseina istuu tiukassa, eikä siltä luultavasti pysty täysin pakenemaan.

Meillekin kieli on intohimoasia, mutta suhde kielenhuoltoon on täysin erilainen kuin nettifoorumien pilkunhipsuttajilla. Sellaisilla, joille on sydämenasia huomauttaa, että täytyy kirjoittaa alkaa tehdä eikä alkaa tekemään, vaikka kyseinen kielenhuollon linjaus on mitätöity jo reippaasti yli kymmenen vuotta sitten, ja joille listaukset inhokkisanoista ovat muutakin kuin kutkuttavia sosiolingvistisen mielenkiinnon kohteita.

Sanottakoon heti alkuun, että itsensä kutsuminen kielen ammattilaiseksi tuntuu melko hurjalta yhä näin opintojen ja vuosien työkokemuksen jälkeen. Kyseessä on yhteinen äidinkielemme, joten miten joku voisi olla siinä enemmän ammattilainen kuin kukaan toinen kielenkäyttäjä? Tässä tekstissä yritän hieman avata sitä, millä perusteella minulla on pokkaa väittää sellaista. Miten ammattimainen kielikonsultti siis lähestyy kieltä ja toisen kirjoittajan tekstiä?

Täysin viileiden ammattilaisvälien muodostaminen niinkin läheiseen asiaan kuin omaan äidinkieleen saattaa olla mahdotonta, mutta kieliammattilaisuuden tärkeimpiä kriteereitä on tuntea omat kieliasenteensa hyvin ja pyrkiä aina avartamaan katsettaan. Täytyy sallia ja ymmärtää se, että kielen muuttuminen on väistämätöntä ja välttämätöntä, sekä suhtautua uusiin kieli-innovaatioihin uteliaasti. Täytyy korostaa sitä, että yleiskielen ohjeita tulisi muovata yleiskieltä käyttävien peruspenojen, ei sääntöjenvaalijoiden ehdoilla. Ennen kaikkea täytyy omaksua kirjoittajia ja muita kielikonsultoitavia kohtaan asiakaspalvelijan, ei huomauttelevan oppimestarin rooli.

Ammattimainen siivoaja ei tule siivoamaan asuntoasi eikä ammattimainen kielenhuoltaja tarkistamaan tekstiäsi, jos ei erikseen kutsuta.

Kieliammattilaiselle ei ole piirun vertaa väliä sillä, vaikka kirjoittaisit vapaa-aikanasi kuin näppäimistöllä kompuroiva sorkkaeläin. Se, miten kukanenkin kirjoittelee nettifoorumeilla tai Whatsapissa, ei kuulu meille. Ammattimainen siivoaja ei tule siivoamaan asuntoasi eikä ammattimainen kielenhuoltaja tarkistamaan tekstiäsi, jos ei erikseen kutsuta. Ja kun kutsu käy, fokuksemme on ensisijaisesti sisällössä, ei tekstissä.

Kielenhuollossa ehkä vielä korjaamistakin tärkeämpi taito on jättää korjaamatta. Joskus kirjoittajan epäkonventionaaliset sananvalinnat, tekstin omintakeinen rytmi ja muut ”virheet” saattavat viehättää ja pitää lukijan hereillä. Tekoäly ei kiinnitä tämmöisiin asioihin huomiota kielikonsulttina vaan pakkaa siloittelemaan tekstiä liikaakin, samoin kuin pilkkusääntöjen vaalimiseen viehtyneet kielipuristit.

Asiantuntijatekstiä kirjoittaessa ei ole keskeisintä se, syntyykö näppäimistöstä Suomen häikäisevintä asiaproosaa, vaan se, mitä kirjoittaja tietää omasta aiheestaan. Kun tieto välittyy sulatettavassa muodossa lukijalle, teksti on osunut maaliin.

On täysin ymmärrettävää, että äidinkielenlehtorin punakynän jättämä muistijälki istuu tiukassa. Wordissakin kielenhuoltajan tekemät korjausehdotukset näkyvät räikeän punaisina, ja säikähtäminen on inhimillistä. Teksti voi olla vaikka kuinka hyvää, mutta sitä on kirjoittajana vaikea tiedostaa virhelistan takaa.

Korjausten tekeminen onkin vain yksi osa kielikonsultointia, ja yhtä tärkeää olisi keskustella kirjoittajan kanssa. Siksi haluan olla Centriassa hyvin tavoitettavissa ja näkyvissä omine kasvoineni ja äänineni, en näyttäytyä pelkkänä helottavana listana korjaustarpeita tekstitiedostossa.

Julmin ja ilkein tekstikriitikko on yleensä kirjoittajalla omassa päässään: jatkuvasti kuiskaava ääni, joka latelee virheitä ja heikkouksia. Harjaantunut ulkopuolinen palautteenantaja puolestaan kiinnittää huomiota kirjoittajan potentiaaliin ja siihen, mitä vahvuuksia tekstissä jo on.

Siksi kannattaa pyytää rohkeasti palautetta! Yhdessä keskustellen löydämme seuraavat askeleet kirjoittajanpolullasi ja varmistamme, ettei sisäinen kriitikkosi lyttää tekstiäsi heti lähtökuoppiinsa.