Mistä on hyvät projektipäälliköt tehty? 

Centriassa pyörii toistasataa TKI-hanketta vuosittain. Lyhyitä esiselvityksiä tai monivuotisia, useita organisaatioita osallistavia, sisällöltään huikean laajoja kokonaisuuksia.  Hankkeita tehdään maakunnissa, valtakunnallisesti tai kansainvälisesti. TKI-tiimejäkin meiltä löytyy kolmelta kampukselta, kahdeksan varsin eri tavalla suuntautunutta. Luonnollisesti näillä spekseillä on kovin vaikeaa määritellä geneerisesti, millainen on hyvä projektipäällikkö TKI-hankkeessa. Projektipäälliköitä mahtuukin siksi meidän lukuisiin hankkeisiin monenmoisia. Yhtenäisiä piirteitä varmasti löytyy, kun pohdiskellaan asiaa syvällisemmin. Syklinen projektityö kiehtoo erityisesti vaihtelunhaluisia, osa tulee hankehommiin vähäksi aikaa ja toiset menettävät sydämensä hankehommille iäksi. Kaikilla tulijoilla on erilainen ja omannäköinen kokemustausta: osaaminen, kiinnostus ja motivaatio. Parhaimmillaan vastakohdat täydentävät toisia hankehommissa, joskus särmiä joutuu hioa. 

Hankesuunnitelmien seuraaminen ja toteuttaminen vaatii pitkää sihtiä ja kykyä löytää poikkeuksellisia lähestymiskulmia. Määrätietoisuutta tarvitaan aivan varmasti, että päästään asetettuihin, joskus tosi koviin, tavoitteisiin. Haasteiden edessä taas ilman sinnikkyyttä ja peräänantamattomuutta astuu jatkuvasti kaksi askelta taakse ja vain yhden eteen. Hanketyö on kuitenkin sillä tavoin loogista, että tyypillisesti hankkeella on selkeät tavoitteet, joihin on päästävä ennalta määrätyssä ajassa. Ei maailma siihen kaadu, jos ei pääse, mutta silloin täytyy pystyä analyyttisesti käymään läpi ja erittelemään miksi epäonnistuttiin ja mitä olisi voitu tehdä paremmin: yksilö-, tiimi- tai ehkä jopa organisaatiotasolla. 

Aina ei mene ykkösellä oikein, tai niinkuin Strömsössä, oppia kuitenkin voi ja kannattaa joka kerta.

Projektipäällikön vastuisiin kuuluu luotsata projekti kunnialla maaliin ja varmistaa, että hankesuunnitelma toteutuu kuvatun mukaisesti ja mahdollisimman hyvin niillä resursseilla, jotka käytössä ovat. Se yleensä onnistuu kyllä, kunhan kukin hankkeessa yrittää parhaansa. Joskus omat resurssit saa valita, useimmiten ei. Projektipäällikkönä julkisrahoitteisissa hankkeissa voi vastaan tulla kaikenlaisia ongelmia ja haasteita. Näissä tilanteissa on erityisen tärkeää porhaltaa tarmokkaasti eteenpäin, ei jäädä tuleen makaamaan. Parasta on koittaa lähestyä ongelmaa eri näkökulmista: kieritellä, pyöritellä, ihmetellä ja pohtia niitä parhaita mahdollisia ratkaisuja. Ehkä kollega osaa auttaa, ehkä joku muu; yksin ei kannata kauaa pähkäröidä. Jos projektiporukassa konsensusta ei löydy, päälliköintiin kuuluu tehdä tarvittavat päätökset ja linjaukset. Vaikka osaamis- ja kokemustaustalla luonnollisesti on merkitystä TKI-työssä, vieläkin tärkeämpää on ennakkoluuloton asenne, rohkeus kokeilla erilaisia ratkaisuja sekä avoimuus innovatiivisille näkökulmille. Sitten täytyy, ei päistikkaa, mutta päättäväisesti kokeilla millainen ratkaisu toimii. Aina ei mene ykkösellä oikein, tai niinkuin Strömsössä, oppia kuitenkin voi ja kannattaa joka kerta. Eikä oppimaansa kannata suhtautua mustasukkaisesti, vaan avoimesti mahdollistaa kantapään kautta opittua muillekin. 

Minkäänlaisiin TKI-töihin ei sovi henkilö, joka on liiaksi kaavoihin kangistunut, tai kykenemätön pois oppimaan vanhoista työskentelytavoista. Ilman villejä ideoita ja visionäärisiä ehdotuksia ei saada kovin vaikuttavaa lopputulosta, toki joskus riittää pienimuotoisempikin puuhastelu. Projektipäällikölle erityisen tärkeää on tunnistaa, millaisia piirteitä omissa hankehenkilöissä nousee yhteisessä tekemisessä esiin. Joskus voi ilmetä innottomuutta tai sitoutumattomuutta yhteisiin tavoitteisiin. Niissäkin tilanteissa täytyy vain koittaa ohjailla oikeaan suuntaan, joka on tietenkin eteenpäin. Haasteeksi muodostuu joskus valtasuhteet. Hankkeissa työskennellään kollegoina, ei esihenkilö-alaissuhteessa, vaikka jonkun nimike on koordinaattori ja toisella asiantuntija. Hanketiimissä ilmenee ongelmia herkästi, mikäli yksi rattaista ei toimi tai on huonosti öljytty. Joskus korjaaminen onnistuu, muttei ehkä aina omin voimin. Silloin toiveena on saada apua ja tukea omaan työhön.  

Projektipäälliköltä edellytetään kykyä innostaa ja sitouttaa mukana olevat ihmiset laukkaamaan ilolla kohti yhteistä maaliviivaa. Tulevat he sitten omasta talosta tai saavat palkkansa joltain muulta organisaatiolta. Silti voi tulla tilanteita, ettei yhteistyö suju. Sehän se vasta elämänmakuista arkea on. Silloin voi tulla tarpeeseen toimia jämysti, piirtää rajat ja pitää katse tiukasti horisontissa. Eteenpäin on mentävä, vaikka sitten eri polkuja ja eri tahtiin. Loppusuoralla kaikilla on oma tärkeä ratansa ja maaliviiva yhteinen, ensin perille päässet odottavat siellä, että kaikki pääsee perille. Hankkeen lopussa on asiallista pohtia, oliko hankkeen tavoitteisiin pääsy yhtä kuin onnistuminen. Äkkiseltäänhän sitä toteaa, että ilman muuta se on! Kunnes kyseenalaistaa, onko kenties sittenkään? Itse henkilökohtaisesti koen tärkeäksi kalkkiviivoilla voida sanoa ääneen, että tavoitteisiin päästiin ja tein vähintään oman osuuteni. Usein, koen palkitsevana auttaa parhaani mukaan muita heidän omiin tavoitteisiinsa pääsyssä. Tässä pätee vanha viisaus ”tarjottu on annettu”, jossa vastuu avun vastaanottamisesta vaatii luottamusta ja vuorovaikutteisuutta.  

Yhdessä kudotun räsymaton kauneus piilee juuri niissä yllättävissä väriyhdistelmissä, joita kutojat on yhteiseen lopputulokseen halunneet ja pystyneet tuoda.

Projektityössä haitaksi eivät ole tiimityön taidot; eikä pelkästään omalla hankeporukalla. Siitä voi olla tosi paljon iloa, kun tekee yhteistyötä muiden hankkeiden kanssa. Sillä tavalla pystytään maksimoida vähäisten resurssien vaikuttavuutta ja jakaa erilaista osaamista toisilleen. Siinä missä toinen hanke houkuttaa tehokkaasti sidosryhmiä mukaan tekemiseen, toinen taas toteuttaa sujuvasti monimutkaisia teknisiä ratkaisuja. Nämä kaksi kun lyöttäytyvät yhteen, tulee lopputuloksesta mitä vaikuttavin kombo! Yhdessä tekemisen ilon ohella verkostot laajenevat kohisten. Yhteistyö onnistuu hankkeissa upeasti myös yli organisaatiorajojen. Hankekumppaneina voikin olla organisaatioita, joissa koko olemassaolon tarkoitus poikkeaa merkittävästi toisistaan. Vaikka toimintakulttuurin eroavaisuus ehkä tarkoittaa alussa sitä, ettei ymmärretä toisiamme ja syntyy jopa hetkellisesti epätoivoinen tunne yhteistyön haasteita. Yhteinen kommunikaatio ja ymmärrys syvenee, kun aikansa punotaan yhteen kirjavia loimia ja kuteita. Siitä parhaimmillaan syntyy erilaisuutta arvostava ilmapiiri. Yhdessä kudotun räsymaton kauneus piilee juuri niissä yllättävissä väriyhdistelmissä, joita kutojat on yhteiseen lopputulokseen halunneet ja pystyneet tuoda. Kudos on joskus tiukkaa ja joskus väljempää, mutta siksi räsymattoa onkin kevyempää puristella puhtaaksi pölyistä.  

TKI-työn parhaita puolia on se, että työtä voi itsenäisesti määrittää. Omalla kohdallani työ on oikeastaan melko pitkälti aikaan ja paikkaan sitomatonta. Toki palavereita pidetään pääsääntöisesti päiväsaikaan, muttei ole ennen kuulumatonta, että niitä joskus olisi iltasellakin. Samoin asiakastyötä tehdään, kuten asiakastyötä yleensäkin, asiakkaan ehdoilla. Mikroyritysten kohdalla tapaaminen on silloin, kun Y-tunnuksella toimivalla osapuolella ei ole laskutettavaa työtä ja ansion menetyksiä. Viikonloppuisin tai kesäisin voi olla messuja tai tapahtumia, joissa voidaan olla esillä erilaiselle ihmispaljoudelle, samoin somessa. Parhaimmillaan voit TKI-töissä hankehommissa rakentaa itsellesi mieleistä työn tulevaisuutta. Jos keksit oivallisen hankeidean, voit lähteä kirjoittamaan siitä uutta projektia ja jos idea on jonkun rahoittajan mielestä hyvä – pääset viemään asiaa käytännössä ihan itse alusta loppuun asti. Työn merkityksellisyys rakentuu siitä, että saa kehittää uutta. Voi tehdä hyviä asioita alueen yrittäjien tai muiden sidosryhmien hyväksi, esimerkiksi tarjoamalla maksutonta valmennusta tai koulutusta, parempaa työhyvinvointia tai verkostoitumista ja uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia.  

TKI-työtä pystyy vain harvoin tekemään oppimatta uutta ja innostumatta tekemisestä! Itse napsuttelen kesän korvalla valmiiksi rakennetut koulutuskokonaisuudet DigiPaikka-hankkeen nettisivulle esille ja vien loppumattoman innostukseni vähitellen puutarhaan, kesämökin laiturille ja vapaa-ajan kohtaamisiin. Pitkän kesävapaan aikana lepuutan aivot tekemään lisää kiinnostavaa sisältöä saatavillesi taas syksyllä.