Mitä Bryssel opetti työelämästä?

Keväällä osallistuin Euroopan komission Suomen edustuston järjestämälle opintomatkalle Brysseliin. Ohjelmassa oli vierailuja Euroopan parlamenttiin ja Euroopan komissioon sekä keskusteluja EU:n toiminnasta ja uramahdollisuuksista. Olin odottanut ennen kaikkea lisää ymmärrystä EU-työurista ja niissä tarvittavasta osaamisesta. Sitäkin sain, mutta päivän kiinnostavin anti löytyi lopulta muualta.

Vierailujen aikana konkretisoitui, kuinka monenlaista osaamista Euroopan unionissa tarvitaan. Asiantuntijoita työskentelee hyvin erilaisissa tehtävissä: tarvitaan esimerkiksi insinöörejä, IT-osaajia, viestinnän ammattilaisia, kieliasiantuntijoita, projektiosaajia ja hallinnon asiantuntijoita. Opin myös, että pelkästään Euroopan komissiossa työskentelee noin 32 000 ihmistä. Se havainnollisti hyvin, kuinka laajasta asiantuntijaorganisaatiosta on kyse. Merkittävä osa henkilöstöstä työskentelee kääntämisen ja tulkkauksen parissa, mikä kertoo siitä, kuinka keskeisessä roolissa monikielisyys Euroopan unionissa on.

EU-tehtävät ovat luonnollisesti kilpailtuja. Tehtäviin ei kuitenkaan vaadita tähtiä taivaalta, vaan hakijalta odotetaan yleensä EU:n kansalaisuutta, vähintään kahden EU-kielen taitoa sekä tehtävästä riippuen korkeakoulu- tai toisen asteen tutkintoa. Monissa tehtävissä ratkaisevaa on kyky toimia monikulttuurisessa ympäristössä, ja hakuprosessissa väistämättä arvioidaan hakijan EU-tietämystä ja ymmärrystä siitä, miten EU toimii.

Keskusteluissa nousi kuitenkin esiin jotain, joka ei liittynyt vain EU-uraan. Selkeä viestintä, yhteistyökyky, esiintymistaidot sekä ennen kaikkea kyky tunnistaa ja sanoittaa omaa osaamistaan vaikuttivat olevan vähintään yhtä tärkeitä kuin yksittäinen tutkinto tai koulutusala. Vierailulla korostettiin, että asiantuntijatyössä ei riitä, että osaa, vaan siitä pitää myös osata kertoa. Omaa osaamista ja saavutuksia odotetaan tuotavan rohkeasti esiin. Siinä kohtaa suomalainen saattoi huomata miettivänsä, missä kohtaa terve itsevarmuus muuttuu rehentelyksi. Vastaus vaikutti olevan yksinkertainen: raja kulkee todennäköisesti paljon kauempana kuin suomalainen usein ajattelee.

Vierailun jälkeen EU ei ole näyttäytynyt minulle enää vain poliittisena päätöksentekijänä, vaan myös valtavana asiantuntijayhteisönä, jossa tarvitaan osaajia hyvin monilta eri aloilta. Päivien kiinnostavimmat opit koskivat kuitenkin työelämää laajemmin. Opintomatkan tärkein anti ei ollut lista erilaisista uramahdollisuuksista, vaan muistutus siitä, että samat työelämätaidot kantavat riippumatta siitä, mihin ura lopulta vie.