Miten kirjoitan kuin asiantuntija?

Tutkimusraportti voi tuntua tekstilajina hankalalta tarkkoine muotoilukriteereineen ja spesifeine termeineen, mutta oikeastaan se on asiantuntijalle monella tapaa armollinen. Sitä kirjoittaessaan voi turvallisin mielin luottaa siihen, että lukijat ovat kirjoittajan kanssa yhtä hyvin perillä alan perusteista tai vähintäänkin heillä on hyvät valmiudet ottaa niistä selvää.  

Edessä oleva maasto voi vaikuttaa paljon hankalammalta silloin, kun asiantuntemustaan tulisi sanoittaa yleisölle, joka putoaisi kärryiltä tai menettäisi mielenkiintonsa jo raportin ensimmäisellä sivulla. Silloin voi joutua puhumaan alansa sisällöistä tavoilla, joilla niitä ei ole edes tullut ajatelleeksi.  

Omien tietojen sanoittaminen ja tuominen suuren yleisön saatavaksi voi tuntua vaikealta, mutta se on asiantuntijuuden ydintä. Parhaimmillaan se voi olla asiantuntijalle itselleenkin avartavaa ja palkitsevaa. 

Kirjoittajan kannattaa miettiä aivan ensiksi omaa rooliaan. Miten vakuutan yleisöni asiantuntemuksestani ilman että sanoihini tulee saarnaava ja alentuva tuntu? Tähän on tarjolla aavistuksen lattea, mutta uskoakseni silti tosi neuvo: ole oma itsesi.  

Omia meriittejään ja tietojaan ei ole tarpeen alleviivata erikseen, muttei tarvitse myöskään sulloutua rooliin, joka ei itselle sovi. Esimerkiksi Tapani Kiminkinen olisi tuskin luonut itselleen brändiä suorapuheisena ja lupsakkana maalaislääkärinä, jos ei aidosti ajattelisi olevansa sellainen. Yleisö kyllä huomaa feikkauksen siinä missä aidon asiankin: kun luotan yleisööni, niin yleisö luottaa minuun. 

Yhtä tärkeä mietinnänaihe on sitten se yleisö. Tieteestä viestiessä on jo vuosikymmenet teroitettu, että asiat tulisi muotoilla niin, että Pihtiputaalla asuva mummokin ymmärtää. Mummoa ei saa hylätä näinäkään päivinä, mutta täytyy huomioida, että yleisöt ja kanavat ovat muuttuneet entistä moninaisemmiksi ja pirstaleisemmiksi.  

Pihtiputaan mummo seuraa lähinnä perinteisiä medioita, kuten sanomalehtiä ja televisiota – saattaapa käydä lukaisemassa verkkouutisiakin. Aivan yhtä tärkeää olisi kuitenkin tavoittaa diginatiivinuori, joka ei avaa välttämättä edes ainuttakaan verkkolehteä koko päivän aikana, mutta viettää tuntikausia somessa. Asiantuntijatiedon jakaminen Tiktok- ja Youtube-videoilla on yhtä olennaista kuin oppilaitoksen blogissa tai Ylen etusivulla, ja siinä on vielä korkeakouluilla ja monilla tiedeviestinnän taitureillakin paljon kirittävää.  

On siis mietittävä, ketkä haluan tavoittaa ja mikä on siihen paras kanava. Tai toisaalta, millaisen yleisön tavoitan juuri tässä kanavassa ja miten minun tulisi silloin muotoilla asiani. 

Vasta tässä kohtaa aletaan pohtia sisältöä ja itse kirjoittamista. Kuten kaikissa luovissa prosesseissa, tässäkin toinen puolisko on kaaosta ja toinen sen hallintaa. Suunnitteluvaiheessa on suotavaakin rönsyillä, mutta valmista tekstiä varten tulee osata rajata ja kiteyttää. Jokaista aihetta ja näkökulmaa ei voi sulloa samaan tekstiin, mutta onkin hienoa, että jo yksi ideointisessio voi tarjota aineksia useampaan eri tekstiin ja julkaisuun.  

Centrian julkaisutoiminnan tähtäimessä on viestintä muille asiantuntijoille. Tarjoamme siis suotuisan alustan harjoittaa omia viestintävalmiuksiaan, ja kynnys aloittaa kirjoittaminen on matala. Ehkä tätä myötä takaraivossa vahvistuisi ajatus, että asiantuntemustaan voisi levittää muillakin areenoilla, jopa ”suurelle yleisölle”.   

Olemme julkaisupalveluissa valmiina auttamaan Centrian asiantuntijoita kaikissa kirjoitusprosessin vaiheissa: mikä aihe ja idea voisi kantaa määränpäähän tällä kertaa, miten sen saisi muotoiltua yleisön kannalta parhaiten saavutettavaksi sekä miten tekstistä saisi kieleltään ja ilmeeltään mahdollisimman laadukkaan, hukuttamatta kuitenkaan kirjoittajan omaa ääntä ja persoonaa.  

Matkaa valmiiseen tekstiin ei ole tarpeen harppoa, vaan kannattaa tulla vetämään hihasta, vaikkei tekstiä olisi vielä kasassa sanaakaan.