Oivalluksia opetussuunnitelmatyöstä – Kokemuksia Centrian International Weekiltä

Kehittämistyön esittely muille on aina antoisaa: jo pelkkä esityksen valmistelu, itse tilaisuus ja keskustelut kollegojen kanssa tuovat lähes väistämättä uusia oivalluksia. Näin kävi tälläkin kertaa. Kansainvälisten vieraiden kysymykset auttoivat kirkastamaan sitä, mikä suomalaisen ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmassa on erityistä ja arvokasta.

Ristiinopiskelu herätti kiinnostusta

Yksi kiinnostusta herättänyt teema oli suomalainen ristiinopiskelumalli. Ammattikorkeakoulujen tutkinto-opiskelijat voivat sisällyttää opintoihinsa opintojaksoja muiden korkeakoulujen tarjonnasta. Opintojaksot löytyvät Peppi-järjestelmästä, ilmoittautuminen tapahtuu kätevästi saman järjestelmän kautta, ja suoritukset siirtyvät automaattisesti opiskelijan kotikorkeakoulun opintorekisteriin. Tämä järjestelmä herätti kysymyksiä myös opintojaksojen laadunvarmistuksesta.

Luottamus opettajiin on suomalaisen järjestelmän kulmakivi

Kansainväliset vieraat tiedustelivat, onko Suomessa käytössä opintojaksojen akkreditointijärjestelmää: mallia, jossa jokaisen opintojakson ja sen toteutuksen laatu sekä työmäärä auditoidaan yksityiskohtaisesti.

Keskustelujen aikana konkretisoitui, että suomalainen korkeakoulujärjestelmä nojaa opettajien osaamiseen, pedagogiseen autonomiaan ja integriteettiin. Korkeakoulun toimintaa ohjaavat muun muassa lait ja asetukset, tutkintojen tasoja kuvaava EQF-luokitus, organisaation strategia sekä pedagogiset linjaukset. Ne muodostavat vahvan rakenteen laadunhallinnalle ilman opintojaksojen erillistä akkreditointia.

Laadunhallinta ja -varmistus pysyvät, menetelmät vaihtuvat

Olen kuullut tarinoita menneiltä vuosikymmeniltä, ajalta, jolloin kouluhallituksen tarkastajat kiersivät kansakouluissa arvioimassa tuntisuunnitelmia, opetusta, oppimateriaaleja ja koulun kirjanpitoa. Tämä tuntuu hyvin kaukaiselta nykyistä mallia vasten. Jos ammattikorkeakoulut olisivat historialtaan vanhempia, tällaisen järjestelmän piirteet voisivat teoriassa olla osa niidenkin historiaa. Ehkä koulutuksenjärjestäjän osoittamat tarkastajat olisivat jalkautuneet myös ammattikorkeakouluopettajien opetuksen ja oppimateriaalin pariin.

Vaikka menetelmät ovat vuosien varrella muuttuneet, pyrkimys laadunhallintaan ja -varmistukseen on edelleen hyvin ajankohtainen. Korkeakoulut arvioivat toimintaansa monin tavoin ja mittarein, ja myös opetussuunnitelmien kehittämisen yksi keskeinen tehtävä on laadunvarmistus. Tässäkin luottamus opettajien asiantuntemukseen ja ammattitaitoon on suurta.