Olisiko teillä hetki aikaa keskustella urapoluista?

Kesälomien jälkeen me otimme Centriassa käyttöön Ura- ja kehittymispolkujen kehikon. Tällä hetkellä kyseessä ovat vielä kauniit hopeakehykset, jotka sisältävät värilaikkuja ja ääriviivoja harmaalla pohjalla. Niin on tarkoituskin. Taiteentekijöinä ovat kaikki centrialaiset, ja taideteos antaa tovin vielä odottaa itseään.

Centriassa tehdyt työurat ovat perinteisesti pitkiä, työkierrot ja tehtävien vaihdot yleisiä, vastuuta annetaan ja vastuuta otetaan. Näin vain on aina tapahtunut. Monessa yrityksessä kuitenkin urasuunnittelu on jo vuosia sisältynyt tavoitteellisesti henkilöstön kehityskeskusteluprosesseihin. Ura- ja kehittymispolut ovat nyt ensimmäinen strukturoitu rakenne, millä on pyritty ymmärtämään paremmin niitä tehtäviä, mahdollisuuksia ja tukitoimia, joita meillä Centriassa on. Samalla se antaa kartan, jota voimme käyttää tulevissa kehitystoimissamme.

Työ ei tarkoita pelkästään nimikettä tai tehtävää, vaan osaamista, identiteettiä, motivaatiota, sosiaalista yhteisöä ja paljon muuta. Yksi haluaa syventyä ohjaukseen, toinen kokee vahvuutensa olevan tutkimuksessa. Miten kasvan asiantuntijana, kuinka kehitän pedagogiikkaa. Urapolut ovat oikeastaan ruutuja, joihin me asetamme siveltimemme ja maalaamme umpeen. Polut voivat olla umpikujiakin, mutta onneksi me autamme toinen toisiamme. Joskus on hyvä käydä vaikkapa työelämäjaksolla ammentamassa uutta oppia. Toiset voivat lähteä urapolkunsa perässä muualle, mutta palata takaisin toisessa roolissa.

Ura- ja kehittymispolut – kuten jälkimmäinen siihen viittaa – tarkoittaa myös oppimista. Uusien asioiden omaksuminen ja osaamisen kehittyminen ovat tulevassa taideteoksessa keskeisiä hahmoja siinä missä kivi, puu tai aasi. Me tarvitsemme lisää yhteisen tiedon jakamista ja tiimioppimista, jotta me voimme myös yksilöinä luoda mielekkään työuran. Ura- ja kehittymispolkujen ensimmäinen tehtävä onkin havahduttaa; laittaa pohtimaan mikä on minun ydinosaamiseni ja minun kiinnostuksenkohteeni, missä minä haluan kehittyä ja oppia, miten ja millä keinoin. Mutta ei pelkästään vain ”minä”, vaan ”me”. Kuinka tällä minun osaamisellani meidän yhteisömme hyötyy ja menestyy, ja mikä on minun roolini strategian toteuttamisessa.

Henkilöstöjohtamisen kannalta näen, että Centrian pitää tulevalla strategiakaudella huomioida esihenkilötyön kautta paremmin yksilölliset kehittymispolut, vahvuudet ja voimavarat. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman päivitys on valmistumassa vuosille 2025–2027. Siellä olemme nostamassa yhdeksi keskeisimmäksi tavoitteeksi ”korkeakoulun jäsenten yksilöllisyyden ja moninaisuuden huomioimisen esihenkilötyössä”.

Tämä vaatii esihenkilöiltä aikaa, osaamista ja rohkeutta. Aikaa käydä keskusteluita ja pohtia ratkaisuja. Osaamista tunnistaa sopivimmat ratkaisut. Rohkeutta tehdä päätöksiä ja kokeilla. Yksinkertaisimmillaan tässä riittää seuraava ohjenuora: kiinnostu, kysy ja kuuntele, älä oleta mitään, anna ihmisen itsensä kertoa, mitkä ovat hänen oppimistaan ja tarpeitaan tukevat tekijät. Jokaiselta työntekijältä tämä puolestaan vaatii yhteisösuuntautuneisuutta; luottamusta, avoimuutta, oma-aloitteisuutta ja vastuuta.

Parhaillaan yöpöydältäni löytyvä Anna-Kaari Hakkaraisen Marraseliö palautti mieleeni tarinan Hendrick van Anthonissenin 1600-luvun valjusta maalauksesta. Taulussa ihmiset olivat kerääntyneet rykelmäksi rannalle. Mitään erityistä tai mieleenpainuvaa rannalla ei ollut. Mutta kun taulu meni vuonna 2014 puhdistettavaksi, löysi konservaattori kerrosten alta rantaan ajautuneen kuolleen valaan, joka oli vuosien saatossa syystä tai toisesta peitetty utuisella harmaalla.

Mitä me maalaamme suotta peittoon? Mitä me haluaisimme ylpeänä korostaa? Omat vahvuudet ja kehittymiskohteet ovat niitä asioita, joita haluaisin raaputtaa vielä paremmin esille pinnan alta, vaikken konservaattori olekaan. Käsillä oleva uusi Centria-ammattikorkeakoulun strategia antaa siihen tahtotilan, ura- ja kehittämispolut puolestaan värit. Lopputulos on kiinni taiteilijoista.

Lähteet:

Hakkarainen, A-K. 2024. Marraseliö. Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Kupias, P. & Peltola, R. 2019. Oppiminen työssä. Gaudeamus.