Päin metsää?

Yksi lapsuuteni pysyvistä arjen elementeistä olivat tiekuntakokoukset. Arkeen kuului, että isä osallistui säännöllisesti jonkin tiekunnan kokouksiin. Välillä niitä pidettiin meillä kotonakin, koska kokouspaikka päätettiin kiertävän järjestelmän mukaisesti. Kokouskutsut olivat käsin kirjoitettuja lappuja, ja ohjelmaan kuului myös kahvittelu. Kokoukset olivat samalla tärkeitä sosiaalisia tapahtumia maaseudulla. Tiekuntakokouksissa päätettiin yksityisten teiden, kuten eri metsäteiden, yhteisestä ylläpitämisestä. Syntyneet kulut ja tien ylläpitoon liittyvät velvoitteet jaettiin sen mukaan, kellä oli isoimmat osuudet tiestä. Suurempi peltolohko tai metsäpalsta tarkoitti suurempaa vastuuta kyseisen tien hoidosta. 

Isä kuuluu sodanjälkeisiin isoihin sukupolviin, ja vastuu metsäteiden osakkaana on vähitellen siirtymässä minulle. Tietyt asiat eivät ole muuttuneet mitenkään, toiset ovat taas muuttuneet valtavasti. Suomessa on edelleen valtava määrä yksityisteitä ja niiden seurauksena myös suuri määrä tiekuntia. Osa tiekunnista on passiivisia: ei pidetä kokouksia, ei ylläpidetä eikä korjata teitä.  

Muutokset eivät koske ainoastaan (metsä)teitä ja tiekuntia, vaan koko metsäalaa. En suostu kirjoittamaan, että metsäala on mullistumassa – koska mikähän ala ei ole mullistumassa nykyään? Metsäalalla on kuitenkin käynnissä merkittäviä muutoksia, jotka heijastuvat koko yhteiskuntaan.  

Metsänomistajia on Suomessa paljon, ja heidän keski-ikänsä on korkea. Keskimääräinen metsätila on melko pieni, ja kuolinpesien osuus metsänomistajista on merkittävä. Joissakin tapauksissa päätöksenteko mutkistuu entisestään sisäkkäisten kuolinpesien vuoksi. 

Keskustelua käydään usein omissa kuplissaan, ja siinä näkyvät taloudellisten reunaehtojen ja ympäristön tilaa parantavien toimien väliset jännitteet.

Uudet metsänomistajat saattavat asua satojen kilometrien päässä metsästään. Heillä ei välttämättä ole vahvaa suhdetta metsään tai esimerkiksi tietoa siitä, miten tiekunnat toimivat.  

Tämä haastaa tiekuntien toimintaa ja yhteisten kustannusten perustelemista osakkaille. Moni tiekunta kamppailee passivoitumista vastaan, ja voi olla hankalaa selittää osakkaille, miksi tietty maksu on tarpeen yhteisten kulujen kattamiseksi, vaikka he eivät itse käyttäisi kyseistä tietä aktiivisesti. Harva tulee ajatelleeksi, kuinka tärkeä merkitys yksityisteillä on huoltovarmuudelle. Esimerkiksi yksityisteiden siltojen kuntoa koskevaa tietoa ei ole julkisesti saatavilla maanpuolustuksellisista syistä. Yksityisteitä pitkin liikkuvat myös marjastajat, sienestäjät, metsästäjät, koiranulkoiluttajat ja muut retkeilijät sekä pelastuslaitos.  

Yhteiskunnassa saattaa olla kärjistynyt keskustelu maamme metsistä. Keskustelua käydään usein omissa kuplissaan, ja siinä näkyvät taloudellisten reunaehtojen ja ympäristön tilaa parantavien toimien väliset jännitteet. Keskustelussa näkyy toisinaan myös maaseudun ja kaupunkien välistä vastakkainasettelua. Uudet maan- ja metsänkäyttömuodot, kuten tuuli- ja aurinkoenergia sekä sähköjen siirtolinjat tuovat omat jännitteensä. Luonnonarvokauppa on yhä uusi ajatus, matkailulla ja luonnontuotealalla taas omat näkökulmansa.  

Yksi metsätalouden merkittävimmistä epävarmuustekijöistä on ilmastonmuutos. Toisaalta jotkin puulajit saattavat hyötyä muuttuvista olosuhteista, mutta samalla metsätuhoriskit, kuten metsäpalot ja myrskytuhot, lisääntyvät. Roudan väheneminen vaikuttaa puunkorjuuseen ja nostaa myrskytuhoriskejä talvisin. Kuivuus vaikuttaa erityisesti kuusimetsiin, joita rasittavat myös kirjanpainajatuhot. 

Ympäristötekijöitä on muitakin. Noin neljännes maamme metsistä on niin sanottuja suometsiä. Niitä esiintyy runsaasti erityisesti Suomen länsirannikolla. Suometsät ovat agendalla sen takia, että niiden maaperä aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. Globaalinen haaste on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, ja Suomessa suuri osa uhanalaisista lajeista elää metsissä. Suurin syy on vanhojen metsien ja lahopuun väheneminen. 

Maailman tila vaikuttaa metsätalouteen: tuotantoon, hintoihin ja vientiin. Nopeat muutokset aiheuttavat seurauksia koko alalle ja vaikuttavat toimeentuloon, varsinkin maaseudulla.  

Onko sitten kaikki päin metsää? Ei ole. Siinä missä haasteita on paljon, löytyy myös aloitteita, mahdollisia ratkaisuja ja toivoa.  

Jos esimerkiksi uudella metsäomistajalla ei ole tietoa, taitoa tai aikaa hoitaa metsää, niin sanottu yhteismetsäomistus on oivallinen vaihtoehto. Metsäkiinteistön omistaja on yhteismetsän osakas, ja yhteismetsän hoidosta vastaa osakaskunta kestävän metsätalouden periaatteiden mukaisesti. Yksityisten teiden kunnostamiseen löytyy julkista tukea, jota tiekunnat voivat hakea. 

Lienee vielä tekemättä monta innovaatiota, joissa voidaan käyttää metsien tarjoamia uusiutuvia resursseja: puuta, marjoja ja kasveja.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamia metsätuhoriskejä voidaan vähentää lisäämällä sekametsien osuutta. Lisäämällä kuolleen puun määrää voidaan edistää monimuotoisuutta. METSO-ohjelma tukee vapaaehtoisin keinoin metsien suojelua ja luonnonhoitoa. Myös LUMO- ja HELMI-ohjelmat edistävät monimuotoisuutta. Suometsien hoitoon liittyvistä toimenpiteistä on saatavilla paljon uutta tietoa, jonka avulla voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä.  

Puu on edelleen tärkeä uusiutuva raaka-aine, ja esimerkiksi puurakentaminen sekä puurakennusten entisöinti voivat pienentää ekologista jalanjälkeä merkittävästi. Lienee vielä tekemättä monta innovaatiota, joissa voidaan käyttää metsien tarjoamia uusiutuvia resursseja: puuta, marjoja ja kasveja.  

Metsä tuo hyvinvointia meille kaikille, sillä metsässä oleskelun terveysvaikutukset ovat merkittäviä yhteiskuntatasolla. Metsät ovat edelleen olennainen osa suomalaista identiteettiä, toimeentuloa ja kulttuuriperintöä. Metsäsuhde kuuluu kansalliseen elävän perinnön luetteloon, ja se oli mukana jo ensimmäisten kohteiden joukossa. Suomen metsämuseo Lusto (2019) on kehittänyt metsäsuhdekeskustelumenetelmän, joka auttaa käymään ylisukupolvista keskustelua metsästä ja niiden tulevaisuudesta. 

Metsän kiertokulku on pitkä verrattuna yhteen ihmiselämään. Siksi metsiin liittyvät päätökset ja toimenpiteet eivät koske vain nykyhetkeä, vaan myös tulevia sukupolvia. Maailmassa, jossa usein suositaan nopeita ratkaisuja, tekee hyvää pysähtyä ajattelemaan pitkäjänteisesti, omaa elämää pidemmälle. Ja kannattaakin välillä mennä päin metsää.  

Kirjoittaja edustaa Centria-ammattikorkeakoulua Pohjanmaan metsäneuvostossa.  

Metsäalaan liittyviä teemoja sivuaa myös YKSIT – Yksityistiet kuntoon Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla -hanke, jota toteuttavat Metsäkeskus ja Centria-ammattikorkeakoulu. 

Centrialla on Elävä perintö-tutkimusryhmä, joka tutkii aineettoman kulttuuriperinnön näkyvyyttä, siirtämistä ja opetusta sekä toimii aktiivisesti verkostoissa teeman ympärillä. Centrialla on myös Teollinen puu -tutkimusryhmä, jossa keskitytään puuteollisuuden ja -rakentamisen TKI-työhön.  

Lähde

Suomen metsämuseo Lusto. 2019. Ohjeet metsäomistajaperheiden metsäsuhdekeskusteluun. Saatavissa: https://lusto.fi/wp-content/uploads/2024/09/Pelkka-keskusteluohje-metsanomistajaperheiden-metsasuhdekeskusteluun.pdf. Viitattu 17.8.2026.