Paulo Freire, tekoäly ja eettinen oppiminen: Kohti kriittistä ja vastuullista korkeakouluopetusta tekoälyn aikakaudella

Freiren mukaan oppiminen ei ole pelkkää tiedon siirtämistä, vaan prosessi, jossa opiskelijat tulevat tietoisiksi omasta asemastaan, oppivat arvioimaan kriittisesti ympärillään olevia rakenteita ja alkavat aktiivisesti osallistua tiedon rakentamiseen. Kriittinen ajattelu on Freiren pedagogiikan ydin: opiskelijoita rohkaistaan kyseenalaistamaan totunnaisia ajatusmalleja, tutkimaan omia oletuksiaan sekä tunnistamaan ja arvioimaan yhteiskunnallisia ilmiöitä syvällisesti. Sortoa tapahtuu, ”kun joku estää toisen pyrkimyksiä tulla enemmän ihmiseksi” (Freire 2016, 25). 

Tammikuussa 2025 Vatikaani julkaisi dokumentin “Antiqua et Nova” (Vatikaani 2025), jossa tarkastellaan tekoälyn eettisiä käyttöperiaatteita. Dokumentissa korostetaan erityisesti tekoälyn käytön vastuullisuutta, sen vaikutuksia ihmisyyteen ja tarvetta säilyttää opetuksessa moraalinen ja inhimillinen ulottuvuus. Vatikaani muistuttaa, ettei tekoäly saisi korvata inhimillistä harkintaa ja eettistä punnintaa, vaan sen tulisi toimia ihmistä palvelevana apuvälineenä. Opetuksen tulee kehittää opiskelijoiden kykyä arvioida kriittisesti tekoälyn tuottamaa tietoa ja sen vaikutuksia yksilöihin, yhteiskuntaan ja kulttuuriin. 

Freiren pedagogiikka ja Vatikaanin eettiset suositukset

Freiren kriittinen pedagogiikka ja Vatikaanin tekoälylinjaukset yhdistyvät vahvasti kahdessa keskeisessä periaatteessa: kriittisen ajattelun kehittämisessä ja eettisen vastuullisuuden korostamisessa. 

Freire peräänkuuluttaa opetusta, joka kannustaa opiskelijoita reflektoimaan ja kyseenalaistamaan vallalla olevia narratiiveja sekä pohtimaan, miten tieto rakentuu ja miten se vaikuttaa yksilöihin ja yhteiskuntaan. Hänen mukaansa oppiminen ei ole ainoastaan faktojen omaksumista, vaan kriittistä dialogia, jossa opiskelijat ja opettajat muodostavat uutta ymmärrystä yhdessä. Tällainen oppiminen auttaa opiskelijoita kehittämään valmiuksiaan arvioida tietoa kriittisesti ja omaksua aktiivinen rooli yhteiskunnassa. 

Vatikaanin dokumentissa puolestaan nostetaan esiin tarve eettiselle ohjaukselle tekoälyn käytössä. Tekoäly ei ole neutraali teknologia, vaan sen kehitykseen ja sovelluksiin liittyy aina arvovalintoja. Opetuksen tehtävä ei ole vain valmistaa opiskelijoita teknologian käyttäjiksi, vaan myös kasvattaa heitä ymmärtämään tekoälyn vaikutukset ja arvioimaan sen eettisiä seurauksia. Tekoälyn on palveltava ihmisen hyvää, eikä se saa syrjäyttää inhimillistä moraalista harkintaa. 

Lisäksi sekä Freiren että Vatikaanin näkemyksissä on vahva yhteys oppijan inhimilliseen arvoon ja toimijuuteen. Freire katsoo, että oppimisen tavoitteena on opiskelijan vapautuminen ja tietoisuuden kasvattaminen niin, että hän ymmärtää omaa asemaansa maailmassa ja kykenee vaikuttamaan siihen. Vatikaanin linjausten mukaan tekoälyn on palveltava tätä päämäärää eikä heikennettävä opiskelijoiden kykyä ajatella itsenäisesti tai toimia eettisesti vastuullisesti. 

Sekä Freiren että Vatikaanin näkökulmasta on olennaista, että oppiminen ei tapahdu pelkästään teknologian välityksellä, vaan se säilyttää yhteisöllisyyden, dialogin ja vastuullisuuden elementit. Tekoäly voi tukea oppimisprosessia, mutta se ei saa korvata opettajan ja opiskelijan välistä vuorovaikutusta eikä tehdä oppijoista passiivisia käyttäjiä, jotka hyväksyvät tekoälyn tarjoamat vastaukset ilman kriittistä tarkastelua. 

Miten nämä periaatteet näkyvät ammattikorkeakouluopetuksessa? 

Ammattikorkeakouluissa, joissa yhdistyvät teoreettinen tieto ja käytännönläheinen osaaminen, nämä periaatteet voivat toimia opetuksen ohjenuorana seuraavasti: 

• Tekoälyn kriittinen käsittely: Opetuksessa tulee sisällyttää käytännön harjoitteita, joissa opiskelijat analysoivat tekoälyn tuottamaa tietoa ja arvioivat sen luotettavuutta, rajoitteita ja mahdollisia vinoumia. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi tarkastelemalla tekoälyn päätöksentekomekanismeja ja niiden oikeudenmukaisuutta eri yhteyksissä, kuten rekrytoinnissa, rahoitusalalla ja sosiaalisessa mediassa. 

• Dialoginen oppiminen: Freiren hengessä tekoälyn opetuskäyttö tulee rakentaa keskustelulle ja reflektiolle, jossa opiskelijat eivät vain ota vastaan tekoälyn tuottamaa tietoa, vaan arvioivat sitä kriittisesti yhdessä opettajien ja muiden opiskelijoiden kanssa. Näin syntyy oppimisympäristö, jossa tiedon omaksuminen on aktiivinen prosessi, ei mekaaninen siirtoketju. 

• Eettinen pohdinta: Jokaisen oppiaineen opetukseen tulisi sisällyttää tekoälyn käyttöä koskevia eettisiä kysymyksiä, kuten vastuullinen datan käsittely, tekoälyn luomat yhteiskunnalliset vaikutukset ja sen merkitys ihmisoikeuksien näkökulmasta. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi tapauksia, joissa opiskelijat pohtivat, millaisia eettisiä haasteita liittyy automaattisiin päätöksentekojärjestelmiin tai tekoälyn käyttöön sosiaalisessa valvonnassa. 

• Opiskelijoiden aktiivinen rooli: Freiren mukaisesti opiskelijoiden tulisi olla aktiivisia toimijoita tekoälyn opetuskäytön kehittämisessä. Heidän tulee osallistua keskusteluun siitä, miten tekoäly voi parantaa oppimisprosessia ja mitä riskejä siihen liittyy. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi opiskelijaprojekteissa, joissa kehitetään ja arvioidaan tekoälyä hyödyntäviä oppimismenetelmiä. 

• Tekoälyn ja inhimillisen kohtaamisen tasapaino: Vatikaanin linjausten mukaisesti opetuksessa on varmistettava, ettei tekoäly syrjäytä ihmisten välistä vuorovaikutusta, vaan että se tukee opetuksen inhimillistä ulottuvuutta. Opettajan tehtävänä on varmistaa, että tekoäly ei vie pois oppimisprosessin sosiaalista ja moraalista ulottuvuutta, vaan päinvastoin rikastuttaa sitä. 

Freiren kriittisen pedagogiikan ja Vatikaanin eettisen linjauksen yhdistäminen antaa perustan korkeakouluopetuksen kehittämiselle tekoälyn aikakaudella. Opetuksen tulisi tarjota opiskelijoille teknisiä taitoja ja samalla kasvattaa heitä kriittisiksi ajattelijoiksi ja vastuullisiksi toimijoiksi, jotka kykenevät arvioimaan ja muovaamaan tekoälyn kehitystä ja käyttöä oikeudenmukaisempaan ja inhimillisempään suuntaan. 

Lähteet 

Freire, P. 2016. Sorrettujen pedagogiikka, 2. painos. Vastapaino.  

Vatikaani. 2025. Antiqua et Nova: Note on the Relationship Between Artificial Intelligence and Human Intelligence. Saatavissa: https://press.vatican.va/content/salastampa/it/bollettino/pubblico/2025/01/28/0083/01166.html#ing. Viitattu 28.1.2025.