Piimää ja empatiaa

Sitten aivan yllättäen kesken Novikovin slaavilaisia säveliä havahduin. Pieni laite lähestyi määrätietoisesti, mutta aavistuksen raajojaan kallistellen ja reittiään aprikoiden. Otus oli vaalea, sillä tuikki kaksi kirkasta valoa ja perässä heilahteli punainen lippuviiri. Huomasin salaa liikuttuvani. Huiskautin ruokarobotille kättä ja aloin lässyttää sille kuin kissalle. Robotti jähmettyi. Kavahti ja peljästyi. Se ei sanonut mitään. Kesti selvästi kauan toipua ohituksestani, ennen kuin se lähti toimittamaan kesäkurpitsaa ja laktoositonta piimää jollekin onnelliselle Huhdantiellä.

Mietin että olisinko toiminut samalla tavoin Wolt-lähetin/yrittäjän kanssa. Tuskin. Olisin katsonut purjehduskenkieni kärkiä, mutissut jotain katkoääntelyä elfdalianin kielellä ja ottanut vastaan foliopaketin. Silti ihmisten välinen empatia on yleensä voimakkainta, koska tunnistamme toisen ihmisen tunteet, ilmeet ja tarpeet helposti. Kykenemme myös tuntemaan empatiaa eläimiä tai vaikka robotteja kohtaan. Empatia robotteja kohtaan perustuu pitkälti siihen, kuinka inhimillisinä pidämme niitä. Tutkimusten mukaan ihmiset voivat kokea empatiaa robotteja kohtaan etenkin, jos robotti on ihmismäinen tai sillä on kasvonpiirteitä.

Empaattinen kohtaaminen rakentaa luottamusta, koska se antaa turvallisen ja hyväksytyn olon.

Viime vuosina empatia on noussut yhdeksi keskeisimmistä työyhteisötaidoista, ja sen merkitystä on tutkittu laajasti suomalaisessa työelämässä. Työyhteisötaitona (os. alaistaito, ent. esimiestaito) empatia on sitä sipulin ydintä. Se on edukasta ja monikäyttöistä, se voi myös itkettää, mutta parhaimmillaan se karamellisoi asiat paremmiksi. Empatia on kuuntelua, toisen asemaan asettumista ja aitoa kohtaamista. Aikaa. Empaattinen kohtaaminen rakentaa luottamusta, koska se antaa turvallisen ja hyväksytyn olon. Torjuminen sulkee ideat, hyväksyminen avaa ne. Vaikka empatia on pehmeä asia, se voi lisätä myös yritysten tuottavuutta ja tehokkuutta.

Olin seuraamassa Tyynen päivänä Hämeen ammattikorkeakoulussa, kuinka improvisaatioteatteri Stella Polariksen näyttelijät havainnollistivat yksinkertaisia työpaikan konfliktitilanteita, joissa pienin ilmein ja elein saatiin aikaan todella hämmentäviä keitoksia. Samaistuin. Katsekontakti, kehon asento, ilmeet, peilaaminen, tilan käyttö ja tilan ottaminen ovat paitsi vallankäytön menetelmiä, myös empatian sanatonta viestintää. Riippuu vähän mitä haetaan. Omalla sanattomalla viestinnällämme me emme välttämättä aina hoksaa vuorovaikutustilanteiden seurauksia.

Joskus empaattisuutta pitää harjoitella ja oppia. Esimerkiksi Walmart käyttää virtuaalitodellisuutta kouluttaakseen työntekijöitä vuorovaikutukseen ja empatiaan. Eräässä suuressa teknologiayrityksessä puolestaan valmennetaan työyhteisöä erilaisiin empatiakykyä vaativiin tilanteisiin virtuaalisten roolipelien avulla. Ehkäpä meiltäkin löytyy jokin kepeä ESR-hanke aiheen tiimoilta. Olisiko meillä tarve kouluttaa vuorovaikutustaitojen ja erityisesti empatian harjoittamiseen? Mihin kustannuspaikalle tallentaisimme tunnit? Minusta tuntuu, että me jo osaamme tämän. Me kohtelemme toisiamme pääosin hyvin. Mutta ehkäpä jokin kiusallinen ja vaivaannuttava toivioretki veisi meidät epämukavuuden komeroon ja lopulta havahduttaisi oivallukseen.

Monesti on helpompi arvioida subjektiivista kokemusta saadusta empatiasta kuin siitä, mitä itse on antanut eteenpäin.

Centrian henkilöstökyselyssä yksi väittämä utelee omaa arviota työyhteisötaidoistamme. Se on hyvä hetki pysähtyä ruokarobotin lailla miettimään suuntaa. Monesti on helpompi arvioida subjektiivista kokemusta saadusta empatiasta kuin siitä, mitä itse on antanut eteenpäin. Ruokarobotit, lemmikkimarsut ja polkupyörän satulat ovat siitä helppoja kohteita, etteivät ne vastaa välttämättä vuorovaikutukseen. Ihminen on vaikeampi. Vaikein. Voisi silti olla ihan wörttiä kokeilla. Kiireessä, kurjimuksessa ja nälässä hyvät tavat tuppaavat joskus unohtumaan. Se oma asia halutaan saada valmiiksi, oli se sitten voileipä tai välitilinpäätös.

Päättömän, hännättömän ja synkän yksinpuheluni lopuksi palaan ruokarobottiin. En osaa sanoa ymmärtääkö se empatiaa. Se voidaan opettaa ymmärtämään, mutta miten aitoa se on? Itse ajattelen, että empatia on toistaiseksi sellainen ihmisyyden taito, joka erottaa laskelmoidun tekoälyn inhimillisyydestä. Ilman sitä voimaa kivittäisimme jonkin verran toisiamme. Toivon, että seuraavassa strategian toimeenpanosuunnitelman PDCA-arvioinnin toteutuksen vuotuisessa kvartaalin toteutuman alustavassa suunnitelmassa, komiteamietinnössä ja Visio 2067 -työssä digitalisaation, tekoälyn ja robotiikan rinnalle nostetaan empatia. Annetaan robotin kuljettaa piimänsä.