Rokon basiliski ja Trumpin toinen tuleminen – pelote poliittisena todellisuutena

Ajatuskoe yhdistää peliteorian, moraalifilosofian ja teknologisen spekulaation tulevaisuuden mahdolliseen kaikkivoipaan tekoälyyn, joka jakaisi palkintoja ja rangaistuksia menneisyyden tekojen perusteella. 

Vaikka basiliskin taustalla on idea kehittyneestä tekoälystä, pidän itse tätä teknologista komponenttia toissijaisena. Mielenkiintoisempaa on ajatus pelotteesta ja moraalisen valinnan logiikasta: kuinka mahdollinen tulevaisuuden uhka vaikuttaa nykyhetken toimintaan? Tämä ei ole vain teoreettinen pohdinta, vaan hyvin todellinen osa ihmiskunnan poliittista historiaa ja vallankäytön mekanismeja. 

Miten tämä ajatuskoe soveltuu nykyajan politiikkaan? Tarkastellaanpa Yhdysvaltojen viimeaikaisia tapahtumia. Trumpin toinen kausi näyttää ottaneen käyttöönsä pelotevaikutuksen politiikan: hänen hallintonsa pyrkii aktiivisesti eliminoimaan vastustajiaan ja luomaan ilmapiirin, jossa vastarinta on paitsi vaikeaa myös vaarallista. Tässä ei enää kysytä “mitä jos” – tämä on näyttäytynyt todellisuutena. 

Pelote ja poliittisen vallan logiikka 

Politiikan historia on täynnä esimerkkejä vastaavista pelotejärjestelmistä. Antiikin Rooman diktatuurit rakentuivat usein pelotevaikutuksen varaan. Vallanpitäjä ei vain hallinnut instituutioiden kautta, vaan loi ympärilleen pelon ilmapiirin: lojaalius palkittiin, epäilys ja vastarinta kostettiin julkisesti. Sullan proskriptiot (Wikipedia 2025b) ovat tästä varhainen ja varsin raaka esimerkki. Sulla ei ainoastaan poistanut poliittisia vastustajiaan, vaan teki siitä julkisen ja taloudellisesti kannattavan prosessin niille, jotka ilmoittivat hänen vihollisensa. 

Samaa logiikkaa voidaan nähdä modernissa autoritaarisessa politiikassa. Esimerkiksi 1900-luvun totalitaristiset hallinnot, kuten Stalinin Neuvostoliitto, rakensivat valtansa pelotteeseen ja takautuvaan oikeudenjakoon. Lojaalius saattoi hetkellisesti suojata, mutta toisinajattelijat eliminoitiin tarkasti dokumentoidun syyllisyyden nojalla, usein täysin tekaistuin perustein. 

Trumpin toinen kausi heijastelee pelottavan paljon tämän kaltaisia valtasuhteita. Jo ensimmäisen kautensa aikana Trump osoitti taipumusta henkilökohtaisten lojaaliussuhteiden korostamiseen ja vastustajien rankaisemiseen. Toisella kaudella tämä logiikka näyttää vain vahvistuneen. Enää ei ole kysymys siitä, mitä saattaa tapahtua – on selvästi osoitettu, että opposition tukahduttaminen on strateginen tavoite. 

Moraalinen päätös epävarmuuden edessä

Rokon basiliski tarjoaa filosofisen pohjan tämän dynamiikan ymmärtämiseksi. Yksilön on tehtävä päätös epävarmuuden keskellä: pitäisikö mukautua pelotteen logiikkaan ja tukea valtaan pyrkivää hahmoa pelon vuoksi, vai pitäisikö vastustaa ja pitää kiinni omista arvoistaan, vaikka riski kostosta on todellinen? 

Tässä päätöksessä on jotain perustavanlaatuisen moraalista ja samalla lohdutonta. Jokainen, joka alistuu pelon logiikalle, vahvistaa järjestelmää ja tekee pelotteesta entistä uskottavamman. Moraalinen dilemma ei ole ainoastaan yksilön tasolla, vaan kollektiivinen ongelma: mitä enemmän ihmiset taipuvat, sitä vahvemmaksi pelote muodostuu. 

Tilannetta monimutkaistaa se, että yksilö joutuu arvioimaan sekä uhkan todennäköisyyttä että sen vakavuutta. Kuinka varma voi olla siitä, että Trump todella rankaisee vastustajiaan? Entä miten vakavia seuraukset olisivat? Näissä arvioissa piilee Rokon basiliskin syvin dilemma: ei ole koskaan täydellistä tietoa, vain pelon ja epävarmuuden pohjalta tehdyt päätökset. 

Historia toistaa itseään 

Poliittisen historian sykleissä näemme usein samojen perusmekanismien toistuvan. Trumpin toiminta muistuttaa klassista Machiavellin (1997, 773) kuvausta vallasta ja pelosta Ruhtinaassa, jonka mukaan ruhtinaan on turvallisempaa hallita pelon kuin rakkauden kautta. Trump ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen vallankäyttäjä, joka ymmärtää pelon tehokkuuden poliittisena työkaluna. 

Tämä tekee tilanteesta filosofisesti ja poliittisesti erityisen kiinnostavan. Onko nykyaikainen demokratia lopulta yhtä haavoittuvainen pelotevaikutukselle kuin autoritaariset järjestelmät? Onko digitaalinen aikakausi itse asiassa heikentänyt demokratian perusrakenteita sen sijaan, että se olisi vahvistanut niitä? 

Filosofia ja politiikan todellisuus 

Rokon basiliski on spekulatiivinen ja etäinen ajatusleikki, mutta sen logiikka osoittautuu yllättävän käyttökelpoiseksi poliittisten pelotteiden ja vallankäytön ymmärtämisessä. Trumpin toinen kausi tarjoaa ajankohtaisen esimerkin siitä, kuinka pelote muuttuu todellisuudeksi ja pakottaa yksilöt moraalisiin valintoihin, jotka harvoin ovat mustavalkoisia. Enkä usko, että tämä pätisi ainoastaan Trumpin tai itsevaltiaiden toiminnan ajatteluun. Jokainen voi pohtia omia tekemisiään ja tekemättä jättämisiään tällaisen kehikon läpi.  

Lopulta kysymys jää avoimeksi: kuinka vastata tilanteeseen, jossa pelko ja epävarmuus ovat vallan ytimessä? Voiko yksilö tehdä rationaalisen päätöksen pelon ympäröimässä maailmassa, vai onko jokainen päätös jo osa pelotteen logiikkaa? 

Lähteet

LessWrong 2025. Roko’s basilisk. Vierailtu 8.2.2025. Saatavissa: https://www.lesswrong.com/w/rokos-basilisk  

Machiavelli, N. 1997 [1532]. Ruhtinas. WSOY.  

Wikipedia 2025a, Roko’s basilisk. Vierailtu 8.2.2025. Saatavissa: https://en.wikipedia.org/wiki/Roko%27s_basilisk  

Wikipedia 2025b, Proskriptio. Vierailtu 8.2.2025. Saatavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Proskriptio