Selviytymiskeinoja ja resilienssiä
Joulukuun Hannes-myrsky palautti mieleeni yhteisöjen ja yhteiskunnan haavoittuvuuden poikkeusoloissa, kun kotoani meni sähköt 53 tunniksi. Maalla asuvina emme kokeneet hätää, sillä lämmityksestä huolehtivat puuhella, kamina ja kakluuni, ja ruoanlaitto hellalla sujui ongelmitta. Mutta jos tilanne olisi pitkittynyt, kuinka selviäisimme? Kuinka jaksaisimme ja kuinka riippuvaisia olemmekaan sähköstä ja sen tuomista hyödyistä ja mukavuuksista?
Korona opetti meitä elämään poikkeusoloissa ja eristyksissä. Tämänhetkinen ulkopoliittinen tilanne haastaa meitä kaikkia miettimään varautumista, halusimme tai emme ajatella ikäviä uhkakuvia. Varautuminen on maaseudulla vielä selkäytimessä perimätietona sukupolvelta toiselle: aina voi sattua jotain, ja naapuriapu on itsestään selvä asia. Kyläyhdistykset ovat aktivoituneet maaseudun varautumisessa, ja niidenkin toimien takana on monta hanketta.
Kun jotain ikävää tapahtuu, meillä on perimän, opitun ja kokemuksen tuomia selviytymiskeinoja, jotka muuttuvat elämämme aikana. Noin kolmasosa jähmettyy toimintakyvyttömäksi äkillisissä kriiseissä, noin kolmasosa säilyttää toimintakykynsä ja kolmasosalla aktivoituu taistele tai pakene -reaktio. Tämä näkyy käyttäytymisessä esimerkiksi liikenneonnettomuuspaikalla osallisten ja sivullisten reaktioissa. Pitkittyneessä poikkeustilanteessa reaktiot voivat olla vaimeampia, mutta pitkäkestoinen stressi kuormittaa kehoa ja mieltä yhtä lailla.
Puramme tilannetta eri tavoin usein tiedostamattamme. Fyysinen/toiminnallinen selviytyjä urheilee, hakkaa halkoja ja purkaa toiminnalla pahaa oloa, älyllinen selviytyjä tekee listoja ja suunnitelmia. Henkinen selviytyjä pohtii, miettii ja rukoilee. Luova selviytyjä kokkaa, luo uutta, askartelee, piirtää, tekee käsitöitä tai etsii uusia tapoja toimia. Tunteellinen selviytyjä ilmaiseen tunteitaan vapaasti, puhuu, keskustelee ja kuluttaa taidetta; tanssii, soittaa. Sosiaalinen selviytyjä viettää aikaa kavereiden kanssa, jakaa kokemustaan sekä ottaa vastaan tukea ja jakaa sitä muillekin.
Keinot vaihtelevat, mutta aika usein ne ovat lapsena opittuja toimintamalleja. Niitä voi myös tietoisesti harjoitella. Korona-aikana alkoi käsillä tekemisen buumi: remontoitiin koteja, rakennettiin terasseja ja elvytettiin kutomista. Kulttuuritapahtumia ja niihin osallistumista kaivattiin. Retkeilyn ja luonnossa liikkumisen suosio kasvoi hurjasti.
Hankemaailmassa rahoittaja suuntaa voimavaroja kaksoiskäyttöön: mitä innovaatioita ja ratkaisuja voidaan käyttää puolustukseen ja siviilikäyttöön. Oman TKI-tiimini vahvuus ja mielenkiinnonkohteet ovat luonnossa, kulttuurissa, aineettomassa kulttuuriperinnössä, kestävässä terveydessä, sosiaalisessa yhteisöllisyydessä sekä osallisuudessa ja hyvinvointi- ja terveysteknologiassa. Millä tavoin voimme edistää poikkeusoloihin varautumista ja olla mukana parantamassa yhteisöjen, yksilöiden ja perheiden kriisinkestävyyttä?
Hyvinvointi ja terveys -tiimissä olemme paljon pohtineet resilienssiä, jonka voi suomentaa kuormituksensietokyvyksi, mielen joustavuudeksi tai sopeutumiseksi.
Voisimmeko edistää turvallisuutta luomalla mahdollisuuksia kokeilla eri selviytymiskeinoja, tietoisesti harjoitella niitä sekä löytää itsellemme sopiva ja rakentava tapa niin sanotusti hyvän sään aikana. Silloin selviäisimme paremmin suurista uhkakuvista, kuten ilmastonmuutoksesta, maailmanpolitiikasta puhumattakaan.
Artikkelissa käytetyt lähteet
Kylämme. 2026. Kyläturvallisuus. Saatavissa: https://www.kylamme.fi/tietopankki/kylaturvallisuus/.
Martat. Varautuminen. Saatavissa: https://www.martat.fi/teemat/varautuminen/.
Rosenfeld, L. B., Caye, J. S., Ayalon, O. & Lahad, M. 2004. When Their World Falls Apart: Helping Families and Children Manage the Effects of Disasters. NASV Press.
Marjut Levoska
TKI-päällikkö