Takaisin työelämän kärryille

Palasin alkuvuodesta takaisin työelämään oltuani 2,5 vuotta hoitovapaalla, ja voin vain todeta työelämän menneen todellakin vauhdilla eteenpäin. Perhe-elämän rakentuessa vauva-arjen ja uuden tulokkaan ympärille maailma tuntuu sulkeutuvan, kuten sen kuuluukin. Uuden elämän alku on niin ihmeellistä ja ainutlaatuista seurattavaa, että kaikki kodin ulkopuolinen tuntuu enemmän tai vähemmän ylimääräiseltä. Jotkut nimittävät sitä vauvakuplaksi, joka onkin osuva ilmaus.

Eräs ilmiö tuntui kuitenkin tunkeutuvan lähestulkoon väkisin kuplani keskelle lähinnä kärkkäin otsikoin moninaisten kanavien välityksellä. Pääviesti oli aina sama: tekoäly tulee ja vie sinunkin työsi! Ajan saatossa ajatus alkoi nakertaa perhevapaalla olevan toimistotyöläisen mieltä: voiko tekoäly todellakin viedä työni? Olenko tippumassa työelämän kärryiltä? Tekoäly oli jäänyt vieraaksi käsitteeksi kiireisen lapsiarjen keskellä, sillä siihen ruljanssiin ei yksikään kielimalli kyennyt tarjoamaan mitään konkreettista helpotusta.

Asenne tekoälyä kohtaan alkoi muuttua epäileväksi tiedostaessani, ettei töihinpaluun koittaessa oma osaamiseni tekoälyn saralla ole ajan tasalla. Jos edes on työ, johon palata, kummittelivat hurjimmat skenaariot mielessäni. Todettakoon, etten ollut yksin huolieni kanssa. Työterveyslaitos (TTL) totesi tänä vuonna julkaisemassaan Miten Suomi voi? -tutkimuksessa, että 40 prosenttia työikäisistä suomalaisista on huolissaan siitä, miltä heidän työnsä näyttää tulevaisuudessa. Vastaajista 45 prosenttia oli sitä mieltä, etteivät he pysty ennakoimaan, mitä omassa työssä tapahtuu tulevaisuudessa, ja vain 16 prosenttia arvioi omalla työllään olevan positiiviset tulevaisuudennäkymät. Epävarmuus työelämän tulevaisuudesta kalvoi siis muidenkin työikäisten mielissä.

Opin pian, ettei tekoäly oikeastaan ”tiedä” mitään, vaan lähinnä ennustaa ja laskee todennäköisyyksiä.

Ensimmäisenä työpäivänäni sain ensitöikseni suorittaa pakollisen tietoturvakoulutuksen, joka sisälsi erillisen tekoälyosion. Koulutusmateriaalia läpikäydessäni yllätyin lukemastani. Opin pian, ettei tekoäly oikeastaan ”tiedä” mitään, vaan lähinnä ennustaa ja laskee todennäköisyyksiä. Tekoäly voi hallusinoida eli tuottaa itse tietoa, joka kuulostaa uskottavalta, mutta on virheellistä, ja luoda kuvitteellisia lähteitä väitteidensä tueksi. Tätäpä ei klikkiotsikoissa mainittukaan. Eikö siis tekoälyllä, tuolla nykyaikamme Sammolla, joka jauhaa käyttäjälleen rajattoman määrän tietoa, olekaan puhtaat jauhot pussissa?

Kun perehdyin tarkemmin tekoälyn käyttöön, sen hyötyihin ja rajoituksiin, ymmärsin, ettei se voisi ainakaan ihan heti viedä työtäni viestinnän parissa. Merkittävin syy on kenties se, ettei tekoälylle voi antaa vastuuta – minulle voi. Voisi myös todeta, että tekoäly on osittain kuin pieni lapsi: se tarvitsee jatkuvaa valvontaa eikä kykene ymmärtämään tekojensa seurauksia.

Inhimillisyyteen kuuluu kyky tunnistaa omat virheensä, myöntää ne ja pyytää tarvittaessa apua. Meillä ihmisillä on myös ainutlaatuinen taito sopeutua uusiin tilanteisiin: voimme inspiroitua muutoksesta ja kääntää sen eduksemme. Tähän kehitykseen liittyy nykyaikana erottamattomasti tekoäly, joka oikein käytettynä voi tukea inhimillistä ajattelutyötä. Nyt muutaman työkuukauden jälkeen koen päässeeni takaisin työelämän kärryille, vaikka tarkemmin ajatellen en sieltä ehkä koskaan inhimillisyyden ansiosta tippunutkaan.

Lähteet

Työterveyslaitos. 2026. Työhyvinvointi on heikentynyt samalla, kun huoli oman työn tulevaisuudesta kuormittaa. 15.6.2026. Saatavissa: https://www.ttl.fi/ajankohtaista/tiedote/tyohyvinvointi-on-heikentynyt-samalla-kun-huoli-oman-tyon-tulevaisuudesta-kuormittaa. Viitattu 16.6.2026.