Tekoälyn aikakaudella meidän pitää puhua kulttuurista

Se, mihin viittaamme strategiassamme, on kuitenkin jotain paljon laajempaa ja syvällisempää, ja haluan avata teille miksi mielestäni kulttuurin ja kulttuuriperinnön korostaminen on niin tärkeää juuri nyt. Kulttuuriperintö on jotain, joka vaikuttaa meihin kaikkiin syvästi ja muokkaa meitä ihmisinä riippumatta siitä, luokittelemmeko itsemme kulttuuri-ihmisiksi vai emme. Haluan myös pohtia tekoälyn tuomia mahdollisuuksia ja rajoituksia ja sitä, miksi juuri tekoälyn takia meidän on nyt korostettava kulttuuria ja kulttuuriperintöä.  

Kulttuuria ja kulttuuriperintöä on kaikkialla ympärillämme koko ajan. Joillekin ihmisille ne saattavat olla niin itsestään selviä asioita, ettemme edes tajua, miten ne meihin vaikuttavat. Mutta tietoisesti tai tiedostamatta meitä muokkaavat jatkuvasti tarinat, joita kuulemme, kertomukset, joita kerromme muille, kuvat, joita näemme, musiikki, jonka ympäröimänä olemme, ympäristö, jossa liikumme, vapaa-ajan toimintamme ja työkulttuurimme. Jos olisin kasvanut eri maassa tai eri aikakautena, minulla olisi luultavasti täysin erilaiset arvot, ajatusmallit ja prioriteetit. Varttuminen keskiluokkaisessa perheessä, ruotsinkielisessä ympäristössä, luterilaisessa maassa, joka kärsi nuoruuteni aikana syvästä taloudellisesta lamasta (vain muutamia tekijöitä mainitakseni) on antanut minulle tietynlaisen kulttuurisen DNA:n. 

Kulttuurinen DNA:ni eroaa siis hieman esi-isieni DNA:sta, mutta siinä on paljon yhtäläisyyksiä. Samoin annan jotain eteenpäin lapsilleni, mutta he luovat oman DNA:nsa niiden tarinoiden, kertomusten, musiikin ja visuaalisten mallien perusteella, jotka hallitsivat heidän lapsuuttaan ja elämäänsä. Näin on aina ollut, ja ehkä ajattelemme, että näin tulee aina olemaan. 

Vai tuleeko aina olemaan niin, että me vaalimme kulttuuriperintöämme, luomme itse uusia kulttuurimalleja ja annamme ne eteenpäin seuraavalle sukupolvelle? Yuval Noah Harari (2024) tuo kirjassaan Nexus selvästi esiin, miten tekoäly ja algoritmit kykenevät vaikuttamaan kaikkeen ympäristössämme. Tekoäly on jo osa jokapäiväistä elämämme, enkä kiellä, etteikö se helpottaisi elämääni monin tavoin. Näen teknologisen kehityksen monia erittäin myönteisiä vaikutuksia. Mutta kolikolla on myös kääntöpuolensa.  

Teknologisen kehityksen ja tekoälyn osalta olemme nähneet esimerkkejä lääketieteellisestä kehityksestä, joka on muuttanut radikaalisti monien ihmisten elämää. Elinsiirtoja pidetään nykyään lähes normaalina ja yksinkertaisena asiana. Sen sijaan meitä kiehtovat lääketieteelliset toimenpiteet, jotka voivat muuttaa aivojamme toimintaa ja muuttaa geneettistä perintöämme. Vaikka monet kysymykset ovat vielä ratkaisematta, käydään vilkasta keskustelua siitä, mitä voidaan pitää eettisesti kestävänä ja millä toimenpiteillä voisi olla tuhoisa vaikutus koko ihmiskuntaan. En väitä meidän löytäneen vastauksia. Sen sijaan olemme tunnistaneet, että tämä on asia, josta meidän on keskusteltava, ja että rajoja tarvitaan.    

Jos siis olemme tunnustaneet rajojen tarpeen puhuessamme geneettisestä DNA:sta, pitäisikö meidän myös miettiä, miten tekoäly saattaa muuttaa kulttuuria, ja sitä kautta meitä ihmisinä? Jos kuvittelemme kaukana tulevaisuudessa skenaarion, jossa kaikki tarinamme, historiamme, musiikkimme, taiteemme ja kuvamme luodaan täysin tekoälyn ehdoilla, miten se vaikuttaisi meihin ihmisiin? Jos tunnustamme, että kulttuuriperintömme vaikuttaa kaikkeen huumorintajusta ja estetiikasta arvoihin ja moraaliin, miten muutumme ihmisinä, jos annamme ihan kaiken tekoälyn ja algoritmien käsiin? 

Tämä saattaa kuulostaa hyvin epätodennäköiseltä ja hypoteettiselta, ja jossain määrin se onkin. Meidän on tiedostettava, että tämä on muutos, joka tekoälyn nopeasta edistymisestä huolimatta tapahtuu melko hitaasti. Ehkä niin hitaasti, ettemme edes huomaa minkään muuttuvan? Juuri tästä syystä tarvitsemme nyt keskustelua kulttuurista. Meidän ei pidä pysäyttää kehitystä eikä ajatella, että se, mitä meillä on nyt, on parasta, mitä voimme koskaan saavuttaa. Meidän on kuitenkin mietittävä, miten kulttuuri ja kulttuuriperintö vaikuttavat meihin, ja miten haluamme vaikuttaa ja tulla vaikutetuksi tulevaisuudessa. Siksi ei riitä, että puhumme korkeakouluissa vain teknologisesta, taloudellisesta ja mahdollisesti sosiaalisesta muutoksesta. Meidän pitää puhua myös kulttuurista! 

P.S. Kulttuuriperinnön vaalimisella en tarkoita, että meidän kulttuurimme olisi jotenkin muita kulttuureja parempi, tai että monikulttuurisuus olisi uhka. Päinvastoin voimme arvostaa muita kulttuureja vieläkin enemmän, kun ymmärrämme, mistä tulemme.  

Lähteet 

Harari, Y. N. 2024. Nexus: A Brief History of Information Networks from the Stone Age to AI. Chicago: Random House. 

Museovirasto. 2021. Kaustislainen viulunsoittoperinne Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Saatavilla: www.museovirasto.fi. Viitattu 27.3.2025.