Tervatynnyri 2026 – enemmän kuin vain pitchauskilpailu

Kun järjestäjäporukalla olemme suunnitelleet tämän vuoden kisaa, yksi ajatus on noussut koko ajan vahvemmin esiin: tämä ei ole enää sama kisa kuin vuonna 2024, eikä 2023 eikä todellakaan 2021. Eikä sen kuulukaan olla.

Mikä sitten muuttuu?

Kehittyminen.

Ei pelkästään tekemisessä, vaan ajattelussa. Tavassa katsoa tätä kisaa, osallistujia ja koko sitä matkaa, jonka ihmiset käyvät läpi.

Jokaisen kisan jälkeen on pysähdytty oikeasti katsomaan peiliin. Palautteet on käyty läpi kunnolla, niitä on syväanalysoitu ja niistä on otettu opit talteen. Samalla on käyty läpi myös omia kokemuksia: mikä toimi, mikä ei ja missä me voimme olla vielä parempia. Sen takia tämä kisa on kasvanut vuosi vuodelta.

Viime vuoden palautteista nousivat tosi vahvasti esiin lämminhenkisyys ja helpostilähestyttävyys. Se, että kisassa on helppo olla. Ei tarvitse esittää mitään tai olla valmis. Se on Tervatynnyrin ydin.

Ja rehellisesti sanottuna se on myös se, mikä erottaa meidät monista muista kisoista. Me olemme aidosti läsnä toisillemme – ei vain järjestäjinä, vaan ihmisinä.

Yksi palaute kiteytti tämän aika hyvin:

”Erittäin hyvin järjestetty tapahtuma. Selkeät ohjeet ja hienosti jokainen yksityiskohta oli otettu huomioon ja nähty vaivaa. Olen ollut tuhansissa tapahtumissa ja tämä oli yksi parhaiten järjestetyistä.”

Tällainen palaute tuntuu hyvältä. Mutta samaan aikaan se muistuttaa siitä, että tämä ei ole koskaan valmis. Palautteista nousi nimittäin myös se toinen puoli: meillä on edelleen paljon, mitä voidaan tehdä paremmin.

Ja hyvä niin.

Milloin muka ei olisi?

Se kertoo siitä, että nälkää kehittymiseen on edelleen. Ja sitä löytyy koko järjestäjäporukalta.

Tämä koko tekeminen on alkanut muistuttaa yhä enemmän yrityksen kehittämistä. Aluksi rakennetaan jotain, joka toimii. Sitten huomataan, että toimiva ei enää riitä. Aletaan nähdä asioita laajemmin, kysyä parempia kysymyksiä ja ymmärtää paremmin sitä, mitä asiakkaat oikeasti tarvitsevat.

Ja siinä kohtaa ajattelussa alkaa kehittyminen. Ei kerralla, vaan pikkuhiljaa oppien.

Sama pätee niihin, jotka nousevat kisalavalle. Jos omaa ideaa haluaa oikeasti viedä eteenpäin, pitää olla valmis katsomaan sitä rehellisesti. Missä tämä toimii, missä ei vielä ja mitä en itse ehkä vielä näe ollenkaan.

Se ei ole aina helppoa, mutta ilman sitä ei tapahdu kasvua.

Ja tavallaan me järjestäjinä ollaan ihan samassa tilanteessa.

Yksi iso oivallus tämän matkan aikana on ollut se, että tämä kisa ei kehity rakenteiden ansiosta. Se kehittyy ihmisten ansiosta.

Sen ansiosta, että mukana on porukka, jolla on sama visio ja halu tehdä tästä koko ajan parempi. Ihmisiä, jotka haluavat oppia, kehittyä ja oikeasti antaa kisaajille jotain merkityksellistä.

Edellisvuosien kisat näkyvät meidän jokaisen arjessa.

Ja tämä ei ole vain puhetta, vaan sen näkee ihan konkreettisesti.

Näen tämän työn satoa lähes päivittäin. Ruokakaupassa vastaan tulee Silpan kehittämät pakastepiiraat, apteekin hyllyllä DROPSweetin suihkeita. Kuulen ja näen jatkuvasti esimerkkejä siitä, miten ideat ovat lähteneet liikkeelle ja kehittyneet eteenpäin.

On ollut hienoa seurata, miten kilpailijat ovat oppineet lisää, kasvaneet ja vieneet omia ideoitaan eteenpäin. Kaikki ei ole mennyt suoraviivaisesti, ja matkalla on ollut myös karikkoja.

Yksi esimerkki on Commu – auttamisen tori -sovellus. Muistan, kun se oli mukana vuoden 2023 kisassa. Silloin tuli heti tunne, että tässä on jotain erityistä. Sovellus ei voittanut sinä vuonna, mutta siinä oli uskomaton potentiaali ja ennen kaikkea sen tekijöissä oli palava intohimo kehittää sovellusta.

Sovelluksen kehittäjä Karoliina Kauhanen nousi seuraavana vuonna 2024 ensimmäisenä suomalaisena Forbesin alle 30-vuotiaiden vaikuttajien listalle. Se kertoo aika paljon siitä, millaisista tarinoista kisassa on kyse.

On upeaa saada olla pieni hetki mukana näiden innovaatioiden matkassa. Siinä vaiheessa, kun ne vielä hakevat paikkaansa ja suuntaansa, ja sitten nähdä, mihin ne kasvavat ja kehittyvät.

Kun vuoden 2026 kisa pian julkaistaan, tuntuu hyvältä sanoa, että on taas menty eteenpäin.

Kohta päästään julkistamaan tämän vuoden tuomaristo, josta on tulossa todella kova. Myös palkinnot menevät uudelle tasolle. Mutta lopulta tärkeintä eivät ole pelkästään palkinnot vaan se, millainen kokemus tästä syntyy kisaajille.

Se hetki, kun uskaltaa haastaa itseään, astua epämukavuusalueelle ja huomata, että pystyykin enemmän kuin itse oli ajatellutkaan.

Tämän vuoden kisa on taas asteen parempi.

Ei siksi, että kaikki olisi valmista.

Vaan siksi, että me ollaan valmiita kehittymään.

Kasvu ja kehittyminen kun syntyy porukasta, joilla on yhteinen suunta ja halu tehdä asioita vähän paremmin kuin eilen.