Tervetuloa, epävarmuus!

Aina joskus kuvittelen jälkipolviamme katselemassa historiantunneillaan 2020-lukua lintuperspektiivistään. Millä nimellä tätä vuosikymmentä oppisisällöissä silloin mahdetaan kutsua? Murrostenko vuosikymmeneksi? Vähintäänkin varmaan saranapisteeksi, jolloin kommunismin romahtamisesta startannut idealismi törmäsi betoniseinään.

Tutkimusrintamallakin elimme jälkikäteen katsoen varsin tasaista ja hyvin rahoitettua arkea vuosikausia. Nyt edessä siintävät tuntemattomat rannat EU:n uuden puiteohjelmakauden myötä. Vielä eilen niin tuiki tärkeät Green Dealit ja älykkäät erikoistumiset ovat tehneet tilaa resilienssille, kyberturvallisuudelle ja varautumispuheelle. Ennen kaksikäyttösovelluksia karsastettiin, nyt niitä jo melkein vaaditaan. EU:lta tarvittaisiinkin juuri nyt yksituumaista ja rohkeaa iskukykyä kilpajuoksussa USA:n ja Kiinan kanssa. Valitettavasti sitä ei tunnu löytyvän. Epäröinti ja kansallinen osaoptimointi ovat vallanneet Brysselin.

On perin inhimillistä vilkuilla kaiken tämän edessä haikeana taustapeiliin. Toista se oli ennen, kun oli Kekkonen, oma markka ja kunnanlääkäri. Kuka toisi takaisin vanhat pullonkorkit ja setelirahat, auvoisen yhtenäiskulttuurin ja jatkoaikaa polttomoottorille? Ainakin haaveilla voi, ja se toki lämmittelee sydänalaa hetken, vaikkei muuta todellisuutta miksikään. Ajan silta kun murenee joka hetki selkämme takana.

Joko unohdimme, kuinka rennosti olemme hehkuttaneet vuosikaudet disruptiota? Sitä on nyt meillä kerrakseen.

Olisiko lopulta parempi idea ottaa härkää sarvista ja toivottaa epävarmuus tervetulleeksi? Uudet ovet ovat jo raollaan. Uskallammeko käydä niistä eteenpäin? Suopuisimmeko näkemään epävarmuuden mahdollisuutena? Epävarmuuksiin sisältyy luontojaan paljon potentiaalia myös hyvään. Jospa olisimme siis optimistisia realisteja ja opettelisimme tunnistamaan uhkien kätkemät potentiaalit. Tulemmehan varmasti oivaltamaan tulevina vuosina paljon uutta.

Joko unohdimme, kuinka rennosti olemme hehkuttaneet vuosikaudet disruptiota? Sitä on nyt meillä kerrakseen. Disruptio on luovaa tuhoa, jossa vanha ja aikansa elänyt murenee uusien innovaatioiden tieltä. Niin nytkin. Mitä ketterämmin ja määrätietoisemmin hyökkäämme eteenpäin juuri tänään, sen parempiin asemiin pääsemme, kun uudet mahdollisuudet huomenna avautuvat. Epäröinti tässä hetkessä kostautuu varmasti. Eilisen eväät on jo syöty. Niiden kääreitäkään ei kannata säästää.

Centrian uusi strategia tehtiin poikkeuksellisen perusteellisesti ja sidosryhmiämme tarkasti kuullen. Se työ näyttäytyy erityisen arvokkaana tässä hetkessä, kun vaihtoehtoisia skenaarioita on vaivaksi asti. Yksi strateginen valintamme on ennakointi ja vaikuttavuus, ”syvällinen ymmärrys muutoksesta ja elämisestä ajassa”. Laittamattomasti muotoiltu.

Strategian pohjalta on hyvä kurkottaa tuntosarviamme tulevaisuutta kohti. Rakennerahastot loivat suomalaiselle TKI-työlle hyvän perustan, ja nyt niiltä pohjilta voi ponnistaa myös Eurooppaan ja maailmalle kohti strategisempaa ja pitkäjänteisempää tutkimus- ja kehityspolkua.

Viime vuosina olemme saaneet Centriassa jo koordinoitavaksemme merkittäviä Horisonttihankkeita, joten olemme tukevasti kasvun polulla. Olemme vahvemmissa asemissa kuin moni muu. Olemme myös oppineet, että toimijoita kiinnostaa kokoamme enemmän se, voimmeko tuoda jotain lisäarvoa tekemiseen ja olemmeko luottamuksen arvoisia. Jos olemme, paikkamme tulevaisuuden pöydissä on lunastettu. Siihen työhön tarvitsemme ympäröivät yritykset ja yhteisöt mukaan. Sitä kautta myös oma alueemme saa otetta isommasta kuvasta.

Siispä: tervetuloa epävarmuus! Olemme tukevassa haara-asennossa valmiina ottamaan vastaan tulevat haasteet ja mahdollisuudet.