Työtä luotettavan tiedon puolesta

Jo Sokrates totesi, että tietoon ei useinkaan voi kiinnittyä omakohtaisella havainnolla. On vain uskottava, että ihminen on käynyt kuussa tai että ilmastonmuutos on totta. On löydettävä riittävät perusteet väitteen tueksi. Tai useimmiten on vain luotettava niihin välikäsiin, jotka näin kertovat. Jos tämän luottamuksen menettää, disinformaatikot saavat tilaisuuden kiistää molempien paikkansapitävyyden. Niin ihmiset putoilevat mitä oudoimpien kaninkolojen pohjalle lämmittelemään yhteisen totuutensa paisteessa tämän pimeän maailman keskellä.

Neljän suomalaisen yliopiston DECA-yhteishanke paljastaa, että kansalaisten episteeminen yhteisymmärrys onkin murtumassa. Uutisiin ei enää luoteta. Viranomaisten lausuntoja kuunnellaan epäluuloisesti. Huoltoasemien kulmapöydissä poliitikot ovat menettäneet kasvonsa jo aikoja sitten. Korona-ajan viranomaisvetoinen uutisointi rapautti median mainetta vallan vahtikoirana. Tekoäly suoltaa nettiin kasvavalla vauhdilla informaatiota, joka pohjaa todennäköisyyksiin, ei totuuteen.

Mutta voisiko taustalla olla myös yleinen koulutustason nousu? Olemmeko saavuttaneet Dunning-Kruger-efektissä pisteen, jossa yhä useampi kokee kykenevänsä peruskoulupohjalta arvioimaan itse tiedon paikkansapitävyyttä? Liian usein tämä kokemus on valitettavasti katteeton, koska myös maailma on muuttunut kompleksisemmaksi. Yhä harvemmalla on aito kompetenssi arvioida vaikkapa ilmastonmuutoksen kaltaisia isoja asioita. Yleensä tieto lisää tuskaa, ja paljon tietävät hahmottavat liiankin kipeästi, kuinka vähän itse asiassa vasta ymmärtävät.

Vaikka tieto vaatii uskomisen, jo Augustinus painotti, että uskon on oltava perusteltu. Salaliittoteoriat ja muu taikausko pohjautuu hataraan disinformaatioon, joka ei kestä lähempää tarkastelua. Mistä tavallinen pienyrittäjä tai maanviljelijä löytää perusteensa kaikkeen tiedon tulvaan? Ehkäpä voisimme ottaa alkaneen vuoden painopisteeksi sen edistämisen, että Centria tuottaisi yhä vahvemmin tietoa, jonka varaan ympäröivä yhteisömme voisi maailmankuvansa rakentaa.

Akateemiset yliopistot tuottavat toki valtavasti ansiokasta tietoa, mutta usein ne jäävät tieteellisten julkaisusarjojen ja konferenssien kuplaan, jonka kieli ja esitystapa sulkevat vihkiytymättömän katveeseen. Soveltavan tutkimuksen toimijana meillä on nimenomaan tehtävänä jalkauttaa uusi tieto, soveltaa ja demonstroida, näyttää kouriintuntuvasti miten maailma toimii, kutsua kohderyhmä koolle ja pistää systeemi pyörimään sen silmien edessä. Ensi sijassa kyse ei ole meihin uskomisesta, vaan siitä, että tarjoamme ympäröivälle yhteisölle foorumin tehdä itse havaintoja ja rakentaa tietomallinsa perusteet vankalle pohjalle. Sitä vartenhan meillä nämä kaikki laboratoriot ja testiympäristöt pohjimmiltaan ovat. Maineesta ei tarvitse niin paljon huolehtia, se kasvaa tätä kautta kyllä omalla painollaan.