Ajattelu tapahtuu dokumenteissa

Tietotyö ja tekoäly -sarja, osa 2

Väite saattaa kuulostaa metaforalta, mutta tarkoitan sitä kirjaimellisesti.  

Ajatellaan automaatioinsinööriä, joka suunnittelee tuotantolinjan säätöjärjestelmää. Ei ole niin, että suunnitelma valmistuu hänen mielessään ja se piirretään sitten kaavioksi. Suunnitelma rakentuu kaavion piirtämisen yhteydessä. Signaalien reittejä, haarautumisia, takaisinkytkentöjä ja hälytysrajoja piirretään, pyyhitään pois ja muutetaan jatkuvasti. Kaavioihin tehtävät muutokset kuvaavat ajattelun ja suunnitelman muutosta, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa sen kanssa, mitä insinööri ajattelee ja samalla havaitsee kaaviossa. Kun kaavio osoittaa epäjohdonmukaisuuden, insinööri ei havaitse esitystavan virhettä, vaan virheen tai puutteen omassa ajattelussaan.  

Sama nähdään taloudellisessa mallintamisessa. Tradenomi, joka kokoaa investointilaskelman tuotantoyritykselle, ei pidä lukuja päässään ja siirrä niitä taulukkoon. Solut, kaavat ja niiden väliset riippuvuudet yhdistävät tuoton, kustannukset ja erilaiset skenaariot. Kun Excel ilmoittaa esimerkiksi kehäviittauksesta, se tuo näkyväksi laskelman, ja siten ajattelun, sisäisen ristiriidan. Laskentataulukkoa rakennettaessa ajatellaan ja päätellään, eikä se ole pelkästään ajattelusta syntynyt lopullinen tuotos.  

Se, mitä kutsutaan yksilön ajatteluksi, on usein järjestelmän tukemaa ja tuottamaa ajattelua, jossa ihmisen oma osuus on ratkaiseva mutta ei ainoa. 

Esimerkit osoittavat, ettei kognitiivinen suoritus tapahdu pelkästään ihmisen päässä ja ettei dokumentti ole vain apuväline, johon kirjataan ajattelun tulos. Kognitiivinen suoritus tapahtuu ihmisen ja dokumentin muodostamassa järjestelmässä. Edwin Hutchins (1995) muotoili tämän tutkimalla sota-aluksen navigointia. Navigointi tapahtuu kokonaisen tiimin ja apuvälineiden, kuten kartat, syvyysmittari ja kompassi, sekä vakiintuneiden työtapojen ja koordinaation avulla. Kognitiivinen suoritus kuuluu kokonaisuudessaan järjestelmälle, ei sen yhdellekään komponentille. Sama pätee tuotantoinsinöörin, tradenomin ja sairaanhoitajan työhön. Se, mitä kutsutaan yksilön ajatteluksi, on usein järjestelmän tukemaa ja tuottamaa ajattelua, jossa ihmisen oma osuus on ratkaiseva mutta ei ainoa. 

Tästä seuraa, ettei ammatillinen osaaminen ole vain päänsisäistä tietoa ja taitoa. Se sisältää myös kyvykkyyden käyttää ja soveltaa ammattikunnan käyttämiä esitysmuotoja. Toisin sanoen asiantuntija osaa hakea ammattikunnan tuottamia julkaisuja sekä itse tuottaa niitä. Markauskaite ja Goodyear (2017) väittävät, että ammattilainen on osittain ammattilainen siksi, että osaa lukea, tuottaa ja päätellä ammatin omien dokumenttien, mallien ja kaavioiden kautta. Insinöörin pätevyys ei ole vain insinööritieteiden hallintaa vaan myös piirustusten, simulaatiomallien ja standardien sujuvaa käyttöä päättelyn välineinä. Sairaanhoitajan pätevyys ei ole vain kliinistä tietämystä vaan myös potilastietojärjestelmän, lääkityskorttien ja raportointikäytäntöjen sujuvaa lukemista ja kirjoittamista osana hoitopäätöksiä. Sisällön tuottaminen ja sen esittäminen ovat osa asiantuntijan osaamista.  

Tässä kohden kuvaan tulee merkittävissä määrin generatiivinen tekoäly.  

Aiemmat toimisto-ohjelmistot automatisoivat toimintoja ajattelun ”reuna-alueilta”. Monimutkaiset laskutoimitukset, tiedon järjestäminen, hakeminen ja formaatin muuttaminen nopeuttivat joitain toimintoja ja helpottivat arkistointia. Ne eivät kuitenkaan koskeneet itse ajatteluun. Tämä sopii yhteen tutun käsityksen kanssa, jonka mukaan dokumentit ovat ajattelun jälkeen tehtävä tuotos. Niitä saattoi automatisoida tarvitsematta koskea ajatteluun itseensä. 

Kun työväline alkaa tehdä työtä, joka tapahtui aiemmin osana yhteistä kognitiivista järjestelmää, järjestelmä muuttuu.

Generatiivinen tekoäly toimii eri tasolla. Se operoi osaltaan niissä kohdissa, joilla edellisessä sarjan osassa kuvattu päättely tapahtuu. Se kirjoittaa raportin, jäsentää investointilaskelman tarinaksi, ehdottaa muotoilun kaavioon, tuottaa hoitosuunnitelman luonnoksen, lukee ja jäsentää ohjelmistokoodia. Toisin sanoen se ei avusta ajattelua ulkoa kuten esimerkiksi laskin tai tietokanta. Se osallistuu järjestelmän siihen osaan, jossa ajattelu tapahtuu, koska se osallistuu dokumentin tuottamiseen ja muokkaamiseen. Mikä tahansa muutos dokumentissa on muutos päättelyssä, jota dokumentti kuvaa. 

Generatiivisen tekoälyn käyttö osana asiantuntijatyötä täytyy nähdä toiminnassa itsessään olevana rakenteellisena seikkana. Tätä ei poista se, että tekoäly on tällä hetkellä epätarkka tai epäluotettava. Nuo ovat eri kysymyksiä. Rakenteellinen seikka koskee sitä, mihin teknologia tarttuu tai mihin ja miten sitä käytetään. Kun työväline alkaa tehdä työtä, joka tapahtui aiemmin osana yhteistä kognitiivista järjestelmää, järjestelmä muuttuu. Asiantuntijan suhde dokumenttiin muuttuu, koska dokumentti tulee osin jonkun toisen tekemäksi. Ja koska sujuvuus ammatin esitysmuodoissa on osa ammattitaitoa, niin sekin suhde muuttuu. 

Kuitenkin yksi ulottuvuus täytyy vielä tuoda asiantuntijatyöhön. Tietotyö ei ole vain ihmisen ja työvälineen muodostama kognitiivinen järjestelmä. Se muodostuu joukosta ihmisiä, jotka jakavat työtä osiin. Seuraavassa osassa käsittelen tätä jakoa ja sitä, mitä se asiantuntijuudelle tarkoittaa. 

Lähteet

Hutchins, E. 1995. Cognition in the wild. MIT Press. 

Markauskaite, L. & Goodyear, P. 2017. Epistemic fluency and professional education: Innovation, knowledgeable action and actionable knowledge. Springer.