Tietotyö, tekoäly ja se, mitä koulutamme

Ammattikorkeakoulujen tulee Suomen lain mukaan antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin (Ammattikorkeakoululaki 932/2014, 4 §). Tehtäväämme liittyy kaksi toisiinsa kytkeytyvää tavoitetta. Ensinnä työelämä tulee tunnistaa sellaisena kuin se itse asiassa on, ja toiseksi meidän täytyy tunnistaa, millaiseksi työelämä tulevaisuudessa muodostuu. Asiantuntijatehtävät, joihin koulutamme, ovat valtaosin tietotyötä, jonka varsinainen sisältö on ajattelu ja käytäntöön soveltaminen. Sairaanhoitajan, ohjelmistosuunnittelijan, kemian insinöörin tai esihenkilön työ saa usein aikaiseksi sellaisia tiedon soveltamisen ja käyttöönottamisen tuloksia, joita muut voivat käyttää.  

Juuri nyt tietotyö muuttuu merkittävästi. Generatiivinen tekoäly koskettaa suoraan tietotyötä, koska se käsittelee ja tuottaa samankaltaista symbolista materiaalia, jonka käsittely muodostaa tärkeän osan tietotyötä. Tietotyö tuottaa tekstiä sekä sisältää päättelyä ja jäsennyksiä. Kun työväline alkaa tehdä osan itse työstä eikä pelkästään tue sitä, niin kysymykseksi nousee, mitä tietotyö on ja kuka on siinä asiantuntija. 

Tämä lähtökohta on pohdituttanut minua pian kaksi vuotta kohtuullisissa määrin. Tulevaisuuden tietotyö tehdään tiiviisti tekoälyn kanssa, ja tämä muuttaa sitä työtä, mitä itse teemme ja mihin opiskelijoita koulutamme. Tämä koskee meitä ammattikorkeakouluna suoraan. Me tuotamme niitä asiantuntijoita, joiden työnkuvaa tekoäly parhaillaan muokkaa. Jos emme ymmärrä, mitä tuolle työlle tapahtuu, emme voi valmistaa opiskelijoita siihen. 

Lupaan sarjan seuraajalle, että jokainen osa nostaa esiin tietotyöstä piirteen, jossa täytyy pysähtyä pohtimaan, mitä tekoäly tietotyössä merkitsee.

Meidän täytyy pysähtyä pohtimaan tietotyön luonnetta tekoälyn aikakaudella. Useimmat keskustelut tekoälystä ja tietotyöstä lähtevät väärälle uralle ennen kuin tekoälystä ehditään edes puhua, koska niissä nojataan liian ohueen käsitykseen tietotyöstä. Kaksi käsitystä tulee usein vastaan. Yhden mukaan tietotyö liittyy johonkin ammattiin ja sen sisältämiin tekemisiin. Toisen mukaan tietotyö on varastoidun tiedon soveltamista, sitä että osaaja tietää paljon ja käyttää tietoaan. Kumpikin käsitys näkee tietotyöstä jotain oleellista, mutta samalla myös ohittaa jotain. Tietotyö on tekemistä, operaatioita, joita tehdään reaaliajassa hyvin tai huonosti, ja aina tietyssä kontekstissa, siihen soveltuen tai ei. Vasta kun työ nähdään tekemisenä, voidaan nähdä, mihin kohtaan tekoäly asettuu.  

Tämä blogitekstien sarja pyrkii rakentamaan moniulotteisempaa käsitystä tietotyöstä. Lupaan sarjan seuraajalle, että jokainen osa nostaa esiin tietotyöstä piirteen, jossa täytyy pysähtyä pohtimaan, mitä tekoäly tietotyössä merkitsee. Mitä paremmin ymmärrämme tietotyön luonteen, sitä paremmin tunnistamme merkitykselliset muutokset.  

Sarja etenee neljässä osassa. Ensimmäinen kysyy, mitä tietotyö oikeastaan on, ja erittelee joitain ajatteluoperaatioita, joita siihen olennaisesti liittyy. Toinen osoittaa jotain, mitä usein ei tule ajatelleeksi: tietotyö ei tapahdu pelkästään pään sisällä ja siirry sitten dokumenttiin, vaan tapahtuu dokumentissa itsessään, ja tämä tekee dokumentteja tuottavasta tekoälystä niin merkittävän. Kolmas osa näyttää, ettei tietotyö ole koskaan ollut yksilön suoritus vaan jakautuu ihmisten ja roolien kesken. Neljäs tarttuu kysymykseen, miksi tietotyötä ei voi helposti arvioida ulkoapäin ja mitä tämä tarkoittaa tekoälyn aikakaudella.  

Sarja ei tarjoa lopullista ratkaisua siihen, mitä tekoäly tietotyölle tekee. Se kuitenkin pyrkii rakentamaan parempia kysymyksiä. Jos haluaa ymmärtää, miltä asiantuntijuus näyttää lähivuosina ja mitä se vaatii koulutukselta, kannattaa aloittaa siitä, mitä se työ on, johon asiantuntijuus kohdistuu. 

Lähteet

Ammattikorkeakoululaki. 14.11.2014/932. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140932. Viitattu 10.8.2026.