Suodata aiheen mukaan:
Centria Master School Datatalous Digitalisaatio Dronet ja autonomiset laitteet Elävä perintö Hakeminen Hyvinvointi- ja terveysteknologia Jatkuva oppiminen Kiertotalous Kirjasto Koulutus Musiikki Pedagogiikan kehittäminen Pelilliset teknologiat ja xr Robo3D Lab Tekoäly ja data-analytiikka Tietoturva TKI Tohtorikoulutuskyvykkyys Tulevaisuuden työ Työyhteisö Uutiskirjeartikkelit Vaikuttavuus Vastuullisen liiketoiminnan kehittäminen Vähähiilinen energia Yhteishaku Yrittäjyys ja hyvinvointi Yrittäjyys ja liiketoiminta Älykäs maatalous Älykäs puurakentaminen ja pintakäsittelyJoulukuun Hannes-myrsky palautti mieleeni yhteisöjen ja yhteiskunnan haavoittuvuuden poikkeusoloissa, kun kotoani meni sähköt 53 tunniksi. Maalla asuvina emme kokeneet hätää, sillä lämmityksestä huolehtivat puuhella, kamina ja kakluuni, ja ruoanlaitto hellalla sujui ongelmitta. Mutta jos tilanne olisi pitkittynyt, kuinka selviäisimme? Kuinka jaksaisimme ja kuinka riippuvaisia olemmekaan sähköstä ja sen tuomista hyödyistä ja mukavuuksista?
Ramadanin paastokuukausi voi näyttäytyä asiaan perehtymättömän silmään outona itsekidutuksena. Ihminen ei syö tai juo auringonnousun jälkeen. Kaiken kukkuraksi yöllä sitten valvotaan ja mutustellaan herkkuja. Edellisessä elämässäni asuin Jordaniassa, ja minusta tuntuu, että voi olla hyödyllistä käyttää palstatilaa kertomalla paaston merkityksistä.
Jos on tutkimusretkeillyt Suomi24:ssä, Vauva-foorumilla tai Facebookin kommenttiosioissa, on luultavasti törmännyt ihmistyyppiin, jonka intohimolle sosiaalinen media on luonut rajattoman kukoistuskentän. Tällä kertaa ei kuitenkaan ole puhe läähättävistä sedistä vaan nojatuolikielipoliiseista: kansalaisaktiiveista, joiden suhde pilkkuun on vähintään yhtä kiihkeä kuin mainittujen setien suhde bottitilien tekoälygeneroituihin bikinivartaloihin.
Centria-ammattikorkeakoulun International Week 2026 järjestettiin helmikuussa teemalla Shaping the Future Together. Sain ilon ja kunnian esitellä Centriassa tehtyä opetussuunnitelmatyötä yhdessä opetusjohtaja Jari Isohannin kanssa.
Olin kuuntelemassa Sitran Megatrendit 2025 -esitystä, ja puhe ”uudesta yhteiskuntasopimuksesta” nosti esiin kysymyksen: jos uusi sopimus tarvitaan, kenen sopimuksia puretaan ja millä hinnalla. Tässä tekstissä katson, mitä vanha sopimus on antanut ikääntyville, julkiselle sektorille, yrityksille ja nuoremmille työssäkäyville, sekä mitä ”uusi sopimus” tarkoittaisi: mitkä edut heikkenevät, mitkä vastuut kasvavat ja miksi nuorten tulevaisuuslupaus on lopulta koko järjestelyn onnistumisen testi.
Niin, miksi? Se onkin hyvä ja oleellinen kysymys, jota olen tässä pohtinyt viimeiset viisi kuukautta. Olen ollut mukana Healthlabin Robopop-hankkeessa opetustyön ohella sekä osittain voinut yhdistää opetustyötä ja hanketyötä. Niin, palataanpa siihen oleelliseen kysymykseen: miksi.
Tekoäly ei ole enää vain yksi uusi teknologia muiden joukossa. Se on muutosvoima, joka haastaa syvällisesti sen, miten työtä tehdään, miten arvoa tuotetaan ja millaista osaamista yhteiskunnassa tarvitaan. Erityisesti tietotekniikan ja liiketalouden aloilla vaikutukset näkyvät nopeasti ja konkreettisesti. Ammattikorkeakoulujen tehtävä valmistaa opiskelijoita työelämään on tämän murroksen keskellä vaikeampi – ja samalla tärkeämpi – kuin pitkään aikaan.
Autonomiset ajoneuvot muuttavat perustavanlaatuisesti tapaamme liikkua, suunnitella kaupunkeja ja jopa ymmärtää liikenneturvallisuutta. Kyse ei ole pelkästään ajoneuvoista, jotka kykenevät ajamaan ilman kuljettajaa, vaan kokonaisesta ekosysteemistä, jossa nämä ajoneuvot, niiden tarvitsema infrastruktuuri ja tekoäly muodostavat tauottomasti oppivan sekä kommunikoivan järjestelmäkokonaisuuden.
Omistajanvaihdokset eivät ole vain yksittäisiä yrityskauppoja. Ne ovat osa alueen elinvoimaa, työpaikkojen säilymistä ja yritysten jatkuvuutta. Kun yritys vaihtaa omistajaa hallitusti, osaaminen, asiakkuudet ja vuosien aikana rakennettu arvo eivät katoa, vaan siirtyvät eteenpäin. Siksi omistajanvaihdostyö on paljon enemmän kuin tekninen prosessi. Se on tulevaisuuden rakentamista.
Silmissä vilisevät kaleidoskooppina aikamme järjettömät sodat, meren pohjia laahaavat ankkurit ja hallusinoivat tekoälyt. Iltauutiset täyttyvät absurdeista otsikoista, jotka voisivat olla jostain Kafkan romaanista tai Tim Burtonin leffasta. Kuka olisi voinut ikinä kuvitella helmikuussa 2020, mitä kaikkea olisikaan edessä? Olemmeko koronan jälkeen päässeet enää koskaan takaisin normaaliin? Mikä on enää normaalia?