Siirry sisältöön

Blogi

Kuka oppii harjoittelussa? 

Työelämä on harvoin paikka, jossa kaikki ajattelevat samalla tavalla, puhuvat samaa kieltä tai jakavat saman näkemyksen siitä, miten ongelmia pitäisi ratkaista. Usein juuri erilaiset näkökulmat pakottavat pysähtymään, kysymään ja perustelemaan omia ajatuksia.


Verkostot vähentävät nurkkakuntaisuutta 

Verkostot mielletään usein ajanhukaksi, kahvikerhoiksi ja turhaksi höpinäksi. Todellisuus kuitenkin on, että ilman verkostoja moni asiakastarve olisi jäänyt ratkaisematta ja liikeideat syntymättä. Yhteistyö syntyy verkostoissa, eikä se ole pahasta meille itsekseen pärjäämään tottuneillekaan.


From chemistry student to research and development specialist 

My path toward chemistry was not clear and straightforward from an early age. As a child, I was convinced that I would become either a figure skater or a teacher. During lower secondary school, I became interested in business studies, and at the beginning of upper secondary school, I was fairly certain that I wanted to study medicine. Because of that, I focused heavily on science subjects.


Korkeakoulun ydinainesta ovat ihmiset 

Joskus merkittävintä kehittämistä organisaatiossa on se, että annetaan henkilöstölle mahdollisuus tehdä työnsä hyvin. Tämä kirjoitus on ajatusleikki pysähtymisestä, ihmisten merkityksestä ja siitä, miksi korkeakouluissa pitäisi olla aikaa ajatteluun.


Mitä Bryssel opetti työelämästä?

Brysseliin lähtee helposti yksi mielikuva mukanaan: EU:ssa työskentelevät poliitikot, juristit ja virkamiehet, jotka tuntevat unionin läpikotaisin. Kevään opintomatkalla kävi kuitenkin nopeasti ilmi, että tämä on vain pieni osa tarinaa.


Takaisin työelämän kärryille 

Hoitovapaan aikana mieleeni hiipi huoli työni tulevaisuudesta, sillä median sensaatiohakuisimpien sanaseppojen mukaan tekoäly vie ihmisten työt. Mutta kuinka lopulta kävikään? Entä mitä yhteistä on tekoälyllä ja pienellä lapsella?