Suodata aiheen mukaan:
Centria Master School Datatalous Digitalisaatio Dronet ja autonomiset laitteet Elävä perintö Hakeminen Hyvinvointi ja terveys Hyvinvointi- ja terveysteknologia Jatkuva oppiminen Kemia ja biotalous Kiertotalous Kirjasto Koulutus Musiikki Pedagogiikan kehittäminen Pelilliset teknologiat ja xr Robo3D Lab Robotiikka ja tekoäly Tekoäly ja data-analytiikka Tietoturva TKI Tohtorikoulutuskyvykkyys Tulevaisuuden tietoverkot Tulevaisuuden työ Tuotantoteknologia Työelämäyhteistyö Työyhteisö Uutiskirjeartikkelit Vaikuttavuus Vastuullisen liiketoiminnan kehittäminen Vähähiilinen energia Yhteishaku Yrittäjyys ja hyvinvointi Yrittäjyys ja liiketoiminta Älykäs maatalousteknologia Älykäs puurakentaminen ja pintakäsittelyOnko pakko, vaikka ei millään haluaisi nähdä vaivaa? Pakko on hyvä keino, ainakin mitä tulee vastuullisuuteen. Viimeistään uudet lait ja asetukset muuttavat ajattelutapaamme, toimintaamme ja myöhemmin myös saatuja tuloksia kestävämpään suuntaan. Mutta voisiko asioita tehdä paremmin ilman EU-mörön pelotteluakin?
Tämän artikkelisarjan osa 2 laajensi tietotyön kuvan yksilöstä järjestelmään, jonka ihminen muodostaa dokumenttiensa, malliensa ja kaavioidensa kanssa. Yksi puoli kokonaisuudesta puuttuu vielä. Tietotyö ei ole vain ihmisen ja työvälineen yhdistelmä. Tietotyötä tekee yleensä joukko ihmisiä ja tämä jako on yhtä lailla rakenteellinen.
Digitalisaatio kasvattaa tieto- ja viestintätekniikan (ICT) osaajien tarvetta eri toimialoilla. Osa ICT-osaajista voi työllistää itsensä tarjoamalla asiantuntijapalveluita, koulutusta tai digitaalisia ratkaisuja yrittäjänä. Tulevaisuuden näkymät lupaavat sekä hyvää että haasteita ICT-alalle aikoville.
Monelle suomalaiselle metsä on osa omaa historiaa, arkea ja identiteettiä. Samalla maailma on jatkuvassa muutoksessa, mikä haastaa meidät pohtimaan metsiemme merkitystä myös tulevaisuudessa.
Tämän artikkelisarjan osa 1 esitti tietotyön viisi operaatiota yksilön suorituksina, jonain mitä ihminen tekee päässään tilanteeseen reagoiden. Kuva antaa hieman liian suoraviivaisen käsityksen tietotyöstä, joten sitä pitää tarkentaa. Tietotyössä ajattelu ei tapahdu pelkästään pään sisällä ja siirry sieltä paperille, näytölle tai malliin. Se tapahtuu myös vuorovaikutuksessa dokumenttien ja mallien kanssa.
Teollisuusalueilla liikkuminen on usein tarkasti säädeltyä. Alueen turvallisuusvaatimukset, raskas liikenne, rajatut kulkuoikeudet ja laajat tehdasalueet asettavat omat haasteensa niin työntekijöille kuin alueen yrityksillekin. Silti työmatkaliikkumiseen löytyy yhä enemmän vaihtoehtoja perinteisen yksityisautoilun rinnalle.
Kehityksessä mukana pysyminen alkaa oman osaamisen tunnistamisesta ja ymmärryksestä siitä, miten osaamista voi soveltaa uusiin tehtäviin ja tilanteisiin.
Tietotyöstä nousee mieleen helposti tietynlainen kuva toimistosta, jossa pukuihin sonnustautuneet ihmiset käyttävät tietokoneita ja pitävät palavereita. Ammattikorkeakoulusta valmistuvan insinöörin, sairaanhoitajan tai tradenomin työ ei useinkaan näytä tältä. Se on käytännöllistä ja konkreettista, usein ”kädet savessa” -tyyppisesti tuotannossa, potilastyössä tai asiakkaan kanssa yhdessä. Osaamista ja tietoa sovelletaan tilanteessa, joka on tässä ja nyt. Onko tällainen työ tietotyötä?
Osallistuin toukokuussa 2026 Tallinnassa EUSBSR-konferenssiin Resilience Edition. Alkujaan matkaan oli lähdössä isompi joukko centrialaisia, Baltic Sea Regionin rahoittamissa hankkeissa toimivia asiantuntijoita ja BSR-rahoituksesta kiinnostuneita verkostoitumaan. Matkaa tein mennessä junalla, ratatyöbussilla, junalla, R-junalla kaapelirikon takia ja ratikalla ja lahden yli lautalla ja mietin, että varasuunnitelma B pitäisi aina olla suunniteltuna valmiiksi, niin sitten sitä ei tarvitsisi.
Kaikkea tarvittavaa aineistoa ei aina löydy oman kirjaston kokoelmasta. Silloin apuun tulee kaukopalvelu, jonka avulla aineistoa voidaan hankkia myös oman organisaation ulkopuolelta.